sata vuotta sitten
isänmaa oli suota ja aron
pohjukkaa,
silloin väinämöinen kanteletta soitti ja
kurrenpojat joka puussa pyöri,
nyt
samanverran myöhemmin
ihminen elää puolta pitempään,
kitaraa soinnuttaa,
kannelta kaiholla virittää
ja
suot ja arotkin
tornitaloina kurkottavat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti