perjantai 22. joulukuuta 2017

sata vuotta sitten...

sata vuotta sitten
isänmaa oli suota ja aron
pohjukkaa,
silloin väinämöinen kanteletta soitti ja
kurrenpojat joka puussa pyöri,
nyt
samanverran myöhemmin
ihminen elää puolta pitempään,
kitaraa soinnuttaa,
kannelta kaiholla virittää
ja
suot ja arotkin
tornitaloina kurkottavat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...