kuljen kylänraittia,
yksin,
mutta tunnen kuinka luontoäiteen
linnut huomioivat,
ilveksenpoika ja näätäkarhukin kulkuani
seuraavat,
olemmehan saman kylän poikia,
ohitan ikihongan,
morjenstan, sillä se on kylän vanhin,
kuntaas
sen alaoksilla oleva
variksenpoika vasta harjoittelee,
meen matkoihini,
tietäen etteivät jälkeni ole
yksinäiset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti