tiistai 19. joulukuuta 2017

samankylän poikia...

kuljen kylänraittia,
yksin,
mutta tunnen kuinka luontoäiteen
linnut huomioivat,
ilveksenpoika ja näätäkarhukin kulkuani
seuraavat,
olemmehan saman kylän poikia,
ohitan ikihongan,
morjenstan, sillä se on kylän vanhin,
kuntaas
sen alaoksilla oleva
variksenpoika vasta harjoittelee,
meen matkoihini,
tietäen etteivät jälkeni ole
yksinäiset

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...