nyystöläntie ohjaa kulkijaansa
marjapaikalle.
tänään on loppianen ja pakkasta
neljännesosa satasesta,
on kylmä,
mutta ketunpoikaa se vain hymyilyttää,
sillä se on piipahtanut
puolukkasurvoksille,
jotka tein syksyllä.
maakellarini ovi on sille aina auki,
siellä on sille vuodekkin, jos rupeaa
ramasemaan,
jos tuhdimmin syö ja luulen, että se ottaa
tänään pienet nokoset,
sillä
oon pyytänyt sille metsähiiriä ja asettelin ne
siihen puolukoitten viereen.
ketulla ja minulla on yhteinen tarina,
mutta siitä joskus
myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti