ei vaikka
kortta korren perään rahtaa,
se ei hikoile,
koska se
janottais ja
janotus taas lihottais,
jalkapohjia hiostais,
jolloin
korsi lipsahtais
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti