ketunpoikanen jolkuttelee
nyystöläntiellä,
potkii takajaloillaan sammakoita,
jotka sitä
jälistävät,
kettu ei enää käytä metsäpolkuja,
noita menneen ajan lehmäpolkuja, vaan
komiasti joskus afaltoitua maantietä,
mutta sitä harmittaa, kun tie on kuoppia täys,
siksi se edellisviikolla palaveerasi ely-keskuksen
herrannulikoiden kanssa ja sanaili noille juppiloille
kaiken mitä mieli syleksi
lupasivat herrat uutta asvalttia, mutta kehtasivat nimmaria
pyytää, sillä tunsivat ketunpoikasen olevan padasjoen keisarin
jälkeläinen,
se tyyppi,
joka nuijasodassa ansioitui
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti