ikielää...

ihminen tulee ja menee kerran,

suuntaansa,

mutta luonto ei luo ainoastaan nahkansa,

    sillä se ikielää,

vaikka kaikki kuihtuiskin,

jää

pienenpieni jyvänen

multapaakun syvänteisiin, josta se

kevätauringon kohdatessa

ryhtiään nostattaa