kohtalon kovakoura
ravistelee
myrskytuulten lailla
heiluttelee,
mut kyl
se lempeästikkin
arkeani pyyhittelee
sovinnollisesti elämääni
sommittelee
kunhan itse taitaisin
siivompi olla
juhlamielelläkin
hymyllä herttaisemalla,
suutuspäissänikin
sovinnon pilke silmäkulmassain
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti