sienimetsä....

syksyn sylissä
ruskaisan varikkäässä
luonnonhelman
sienimetsän siimeksessä
vapaapäivääni jaloitan,
mielihyvin tallustelen sillä
täällä mieleni kevenee
ajatukseni nuortuvat ja itsekkin
sopuisammaksi jalostun
sillä pois on
turhankiireet
huudot ja turhanvalitukset
neonvalot
katuvalot ja huoltomiesten
kalkattelut jotka ovat kerrostalossamme
nykypäivää
onhan kompleksi rakennettu olymbia—vuonna
ja vaivan vaivaa tuontuosta

siksi olen täällä
padasjoen nyystölässä
enemmän kuin
varsinaisessa kodissani
helsingin töölöössä
martinlaaksossa ja espoon tapiolassa
merihaassa
kasarmintorilla ja missäpäin tahansa

istahan hetkeksi
kivenlohkareelle
jolla ikää on
monen elämän verran

jääkausi sen pyöritteli
tänne,
pyöritteli ja muokkasi muutenkin
seutukunnan nykyiseen asuunsa,
jota kutsutaan salpausselän harjuksi,
harjuksi
jolla on suuri merkitys
koko
yhteiskunnalle,
mutta ennenkaikkea minulle,
luontoihmiselle

sinivetinen päijänne
välkkyy olkani takaa,
siellä  muikkuverkkoni
oottavat muikkuparvea,
tahi
muitakin,
joskus
sen tyhjäksi koen,
mutta saalis ei ole
kaiken perimmäinen syy,
vaan olla osallinen luontoäiteen
tarjoamissa mahdollisuuksissa