valtatiet vievät
poispäin
kylmät tiet
ohihyytäviä hetkiä
menneet elämät pientareilla
kukkivat
muttet ylety poimimaan
sillä
olethan valtatien menijä
aurinko nousee yhä
kallion takaa
laskee ikikuusen kainalosta
järvikin on pysynyt
rannoillaan,
mutta ukkini soutuvene lahonnut,
samoin
ongenvapani jonka hän
veisti,
katselen
olen vaiti,
sillä sanani tunteet eivät
riitä
poimin suolahehnän
mutustelen ja vielläkin se
maistuu
lapsuudelta
meen poispäin
pidän elämän äänistä
mutta nyt on
hiljaista
kylmäkin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti