sunnuntai 20. lokakuuta 2019

valtatiet...

valtatiet vievät
poispäin
kylmät tiet
ohihyytäviä hetkiä
menneet elämät pientareilla
kukkivat
muttet ylety poimimaan
sillä
olethan valtatien menijä

aurinko nousee yhä
kallion takaa
laskee ikikuusen kainalosta
järvikin on pysynyt
rannoillaan,
mutta ukkini soutuvene lahonnut,
samoin
ongenvapani jonka hän
veisti,
katselen
olen vaiti,
sillä sanani tunteet eivät
riitä

poimin suolahehnän
mutustelen ja vielläkin se
maistuu
lapsuudelta

meen poispäin
pidän elämän äänistä
mutta nyt on
hiljaista
kylmäkin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...