janosin kevättä...

janosin pitkän talven
kevään
suvea
auringon hymyileviä
säteitä,,
~kun ne ensikertaa näin,
polvistuin
onneni syvyydestä
hyvänoloni painosta,
sillä
nyt on minun onnenihetki
kevätsäteinen eloni retki
enkä tähän kyllästyä
saata
vaikka tiedän ettei retkeni
kaamosta taita