käpytikka...

käpytikka kurkistaa
kelohongan kolosesta
tulijaa,
marjastajaa jonka ämpäri
onkin jo pullollaan,
kumpikin on hiljaa,
mutta vain toinen toisensa huomaa,
sillä toista kiinnostava vain
marjat,
toista paljon muutkin

marjametsän kankahalla
on syys
suven saattelema satokausi,
luonnonantimien tarjotin

käpytikkaa nakuttelee
ikihonkaa,
sillä se huomasi
isokämmenen lähestyvän
marjastajaa,se saa koputuksellaan kummankin
pysähtymään ja mesikämmenen
perääntymään
sillä vasta myt se haistoi
marjastajan

tikka hymyilee kolosestaan,
sillä sen huomiointi
pelasti paljon

karhuemo meni metsänpeittoon
suojaisaan,
marjastaja kotimatkalleen ja käpytikka
koloseensa
ja marjametsäsä tarjoilee antimiaan