pyhiläinen...

ihminen roikkuu sukupuunsa
oksalla,
siinä vienonhiljaisella
yllänsä menneet
allansa tulevat,
mutta yksin ihminen
oksallansa keinuu
laskevaaurinko yllänsä
tähtiyö tulollansa

ihmisen elämä
on
osansa oloinen
arjen ahertama
joutopäitten vierittämä
nykyisyys
olonsa näkyvyys
eilisensä kuva
huomiseen katsova

surren ei pidä kohtaloaan itkeä
eikä turhia kitkeä,
sillä
ihmisen etuoikeus on elää//
rakastaa ja olla
surumielinen
ilonmielen melankoolinen
parin kaljan maistavainen
kuivasuu pyhiläinen
sillä
ihminen on tunteilla
tehty