tuhatkätinen...

luonnonhelmassa on paljon
huomaamamatonta
kauneutta,
siksi mieleni sinne
haluaa
vaikken kaikkea aistikkaan

istun metsäisellä
  harjanteella,
kivi sammaloitunut
ikipetäjä sinertynyt
ojanreuna vihertynyt
  polvellani istuu
luonnon pieni asukas,
ristin sen
toivonkipinäksi siksi että hällä on
iloisen toiveikkaat silmät,,
katsomme toisiamme,
hän hymyilee, minäkin,
mutten henno kättäpäivä
tervehtiä sillä hällä on tuhat kättä

vieraani palasi lahdettani myöten alas
ja omiin olosiinsa,
mutta jätti sydämmeeni
pienen tähden,
sen tähden jolla näen
syrjässäkin