kulleronkukka
metsälammen reunustalla
kukittuu,
kauniisti ympäristöään somistaa,
siksi katseeni luokseen kutsuttaa
ja mielelläni sitä koskettaisin,
mutta en henno kauneuttaan varjostaa,
vaan jatkan ihailuijain ja samalla huomaan
lumpeenkukkien tanssivan,vesisirkkojen
luistelevan,
körmyahvenien molskahtelevan luonnonkauniissa
metsälammessa,jota ihmiskäsi ei ole kuivattanut, niiinkuin
aukkohakattua ikimetsää,jonka elämä on hyljännyt, mutta
metsälampeen ei ahneen käsi yltänyt sillä hällä on kansallispuisto
suojanaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti