puruveen kerimäki

luontolintu aattelee

afriikan ylisillä liijellessään

tulevoo

kevätkessää,

kotosuomen kainalossa,

puruveen kerimäellä, 

jonne hän pian liitelee rakentelemaan jälleen

uutta pessää ja tulevsisuutta munimaan,

sinne

synnyinjärvensä suistikkoon,

jonka rantamailla on siniharmaa lato

ja sen harjalla pyörivä muinaiskukkoo,

joka tuulen mukana sinne tänne heiluttuu,

siksi hän jaksaa pitkät talvet liijellä

afriikan pilvettömil taivahil