katselen menijöitä
tulijoita, heitä meitä jotka
olemme asettuneet kaupunkiin,
muttemme juurtuneet,
siksi olemme kylässä,
vaikka kodin avaimet ovat
taskussa
minä,metsänpoikanen,
tuulten tuulettama
nälän kulettama,
en ole juurtunut tänne ja minusta
tuntuu etteivät useimmatkaan,
sillä kaupunki sulkee aamujeni
ensisäteet jotka tirkistelevät
pihakoivun yläoksan alimmasta rakosesta,
siitä kohtaa jossa päivemmällä varis
tarkkailee maisemiaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti