en kaikken pysty,
vain vähään kerrallaan,
eikä nekään ketään houkuttele,
perhostakaan istahtamaan, vaan
se valitsee ohdakkeen kukan, siksikö,
että ovat samanvärisiä, vai siksi etten minä,
siksi en pahastu,
en muutenkaan,
milloinkaan,vaan jatkan,
enkä häiritse itselläni
hetkiä jotka tarvitsevat
enemmän,
vaan siirryn sinne missä luontoni hymyilee,
sinitaivas hymyilee,
luonnon pienet ihmeet tervehtivät, vaikka eivät
tunne,
siksi olen mielelläni täällä,
luontopolullain,
ikimetsän syvyyksissä,
sillä täällä jokainen on itsensä,
nekin jotka eivät ole
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti