ihmiselle riittää
onnen
hipaisu,
tuokion verran hetkeä,
jolloin hän voi tuntea
olevansa
kevään ensimmäinen,
itsensä ylimmäinen,
kohtalonsa lemmitty,
sillä mitäpä ihminen
kaikella onnella tekis,
sillä nehän sulautuu
helposti hetkiin joita ei
olekkaan
suomalaiset eivät enää ajattele yhteiskunnallisen isänmaallisesti, sillä kotimaa on laajentunut muualle eurooppaan, siksi meitä ei kiinnosta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti