aika karistaa,,

aika karistaa eilisensä

jään,

monet muutkin,

enimmäkseen he jotka eivät

kelpaa mihinkään,

eivät edes pois lähtemään

en itke vaikka jään,

sillä olenhan juurtunut

nykyisyyteeni,sen jokaiseen

hetkeen huomisiin,eilisiin,

siksi pyyhin silmäkulmani

ja vilkutan heille,juurettomille,

ihanille,jotka jättivät enemmänkuin

veivät

on syksy,

tyhjää,sillä ympäristöni on karistanut

lehtensä,lomat loppuneet,

muuttolinnut poispäin lentäneet,

arjen ovet avautuneet, on tavallista,

tuttua ja turvallista, vaikka niin monet

karisseet