eiliset ovat elämäni
alkulähteitä
virtoja, nykyisteni alustajia,
heitä jotka pukivat elämään,
vahvistivat luontoain
pettymyksiä kestämään,
niitä näitä kohtaamaan,
siksi katson usein
sinnepäin ja hymyilen,
kiitän ja taas meen, hyvinmielin
meen
suu söis maha tykkäis, mutta käpälät ei kanna, joten velliruuilla mennään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti