kevät suviseksi vihertyi,,

kevät suviseksi vihertyi,

luontoni siihen kukittui,

sillä kiertelin itseni

elämäni syvempiin, kaikkiin

jossa mieleni hymyili,

tuntoni hyväili,

kaikkiin,

mutta

sitten väsyin niinkuin kevään suvikin ja

syksyyni saavuin,

laavulleni kyletyin ja katselin,mietin,ihastelin

kaikkea jäljelle jäänyttä,elettyä ja sinua,

sinua arkeni huolehtijaa,

elämääni joka petoniviidakossa ahertuu,

ahdistuin,

itkinkin,mutta sitten tein päätöksen, että eräänä

päivänä en palaa arjen petonisiin,vaan jatkan

elämääni täällä johon kuulun