syksy on hiljainen
vaikkakin tuulispäänä tuhisee,
puitten latvoja heiluttelee,
sillä se ei tanssituta niinkuin
kevät,vaan on arjen pyhin,
se hetki vuodesta jolloin ei uusiin
pyritä,
vaan jäljellejääneitä parsitaan
pyhimykset ovat maallistuneet, jokapäiväisiksi vahtuneet, mutta yhäkään en ole vielläkään tavannut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti