keväällä puroset syntyvät,
rinteet paljastuvat,
titityyt kuuluvat,
sillä kevät on kaiken syntymää,
olemassaolevienkin, jotka pitkä talvi on
uuvuttanut,ihteensä nukahtanut
keväällä katseet aurinkoon
kääntyvät,
hymy herkisti helkähtää,
mielikin vapautuu,
askeleet pidentyy, suunnitelmat
kauemmaksi ylettyy
kevät on vuodenaika,
jolloin talvipuvun heittänyt
luonto silmuttuu,
suvisimpiin pukeutuu,
siksi siellä täällä,kaikkialla on tuhannen
yksitoista menijää,vipeltäjää niitä näitä
heitä,meitä
jotka talvihorroksestaan virkoaa,
kuten myös minä,
pitkän talven paltoattama eläväinen,
karujen hetkien ahavoittama
omanonneni kummajainen
istahan
kannolle ja ruppeen runoilemaan
luonnollein,tuolle elämäni
tärkeimmällein,
aattelen niitä näitä,
kahtelen ja kuuntelen,
haistelen,
sillä täällä on kaikki,
ihan kaikki,
nekin jotka eivät viellä
syntyneet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti