silloin ihminen on
vauraimmillaan,
kun hän
pystyy menemään
sinne tänne,
ajattelemaan niitä näitä,
tahi olla vaiti ja silloinkin, kun
pystyy hymyilemään itselleen,
syvimmälleen
ihmisen ei tarvitse enää käydä olemassaolon taisteluitaan, mutta kyllä he joutuvat silti yhä ruokkimaan itseään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti