nuorena ryntäilin
sinne tänne,
olemattomiin ja joskus myös
oleviin,
mutten löytänyt etsimääni,
hyvää elämänmieltäni,
hetkiäni,
jossa olisin hymyilyt mieleni
puhtaaksi
tänään olen kypsempi,
ihminen,
joka on löytänyt elämän
syvimmän
en ole itkenyt itseäni uskonlahkoihin,
linnatuomioihin,
arkeni vankiloihin,
vaan hetkiin,
jotka aukaisevat ovensa,
kunhan vain hymyilen
kaiken seesteisyyden avain
on
luonto,
sen jokainen.kaikki.sillä
se tarjoaa minulle pohdittavaa,
punnittavaa
ymmärrystä ja pienen palan hetkiä,
jolloin saan olla ikihongan kanssa päivittelemässä
maailmankuulumisia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti