tiistai 16. helmikuuta 2016

aamu...

aamu,
aivan kuten ennenkin,
herään ja kahvilla itseäin
herättelen.
  kissani kehrää sylissäin,
yön oli ulkona,
yöt on kissojen aikaa,
jaksavat vartoa.
  työtuurini toinen päivä
alkamassa,
sekahdeksan viellä odottaa.
  nostan kissani tyynyllein,
on mun vuoro mennä
vartoileen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...