perjantai 26. helmikuuta 2016

haavoittunut....

elämä on kuunvaloa,
yön lumoa,
narskuva pakkaskeli ja
nyystölänlahden lumeton
pinta , josta näen luojani kasvot,
näen elämän,
tunnen korkeuteni.
  haavoittunut mieli,
rakkaudeton elämä,
sydänten äänet,
jäänpinta hymyilee,
pilvet kuun verhoaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...