perjantai 5. helmikuuta 2016

luoja...

luoja on kohtaloni,
vain kohtaloni on
luojan luomaa ja siksi
luojani helmoihin
käperryn.
  ihminen on pitkän ajan tulos,
ihminen muuttuukin pikkuhiljaa,
luontäitee kohottelee meistä viimein oikein
maukkaita maistuvaisia,
semmoisia luonnonhelmassa viihtyviä
nakertelijoita,
muurahaisen kaltaisia uurastelijoita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kylätiet nurmettuneet,,

kylät hiljenevät,sillä vanhemmat kirkonmäelle saatettu, nuoremmat linjuriautoihin ahdettu, siksi valot sammuneet, pihatiet nurmettuneet