näimmä hullun kiertolaisen,
se rallatteli muitamaita siekailematta,
hymyili suu vehnäsellään ja oksenteli ain kirosanan sanottuaan.
hällä neitoperhonen olkapäällään,
se suvivalssia tanssi ritariperhosen siivillä,
voi miten onkaan padasjoentiellä mukavaa,
kunnes nyystölänlahteen saavuin, katseeni veteen heijastui ja näin
itseni,
itkuun kerkesin,
herrat jumalat siunailin,
minusta oli tullut metsän otus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti