sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

varikseni...

varistani nauratti räkäsesti,
se sähkötolpan päässä yksijalkaisena ei
jalkaansa vaihtanut,
siis painopistettä lonkalta lonkalta.

se nauraa ihan ilman mitään kivaa,
ei se surustakan itke,
vain lemmensylissä siltä tulee
herkkää
vihellystä,
joka saa kaikki talitiaiset siistimään itsensä
kosintakutsuihin,
mutta lokkeja ei varikseni hyväksy, eikä valkoposkihanhia,
ovat kuulemma
mamuja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vanhat tavat,,,

vanhat tavat iskostuvat syvään, siksi ihminen rutinoituu,tapoihinsa kangistuu, muutosvastarintaistuu, itsensä kokoiseksi hahmottuu