sunnuntai 18. syyskuuta 2016

uni...

kumarrun syvemmälle vuoteeseeni,
peittoni kainaloon,
joka
lämpöisästi uneen tuudittaa,
mutten heti unta saa,
en malta päivää pois heittää,
mut
viimein
uni sisään kutsuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...