lapsuuteni elin elämän hyvässä,
siinä,
missä jokainen on luonnon luoma,
niin heinäntupsu, kuin suomenhevonen hupsu.
koti oli metsästä tehty,
omin käsin veistetty ja
piiput muurattu,
mut
sisäänlämpiämällä saunalla savustettu.
koti eli jokainen hetki ajallaan,
aamu aukes auringon ensisäteistä,
jota kukko säesti,
siit päivä aukes ja samoin ilta akkunat verhos.
lapsuudessani ei ollut bädejä,
oli vain puun käpyjä,
lapsuudessani osattiin ymmärtää
luonnonkieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti