aamutuimaan
nyystölänlahdella
usvaverho hohtaa tyynestä
pinnasta,
sinitaivas luo tunnelmat hetkeen,
mutta ääntäkään ei näy, onhan hetki
ennen aurinkon nousua
kalastaja laskee veneensä vesille ja
suuntaa kohti tehinselkää, sinne muikkujen
matalikoille, elämän kutupaikoille
lokkiparvi huomaa tutun tulijan, siksi he
huomenet kalastajalle kajauttavat ja suupalasta
oottavat
päivä on valjennut,
kalastaja rantautunut,
lokkiparvikin hiljennyt,
äänetkin elävät, sillä onhan
lokakuun toisen päivän ensihetket
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti