risteys...

marraskuun ensimmäinen,
sumun ja pimeän
risteys,
näen taskulamppuni valokiilan
ja
koirani kiiluvat silmät,
muuta ei kuulukkaan,
onhan hetki aamusta,
jolloin elämä alkaa

koira kuljettaa
tupsulta tupsulle,
nostaa koipeaan
ja taas mennään,en aattele suuria,
siksi tämä homma sopii mulle

viikonloppu on vapaata
työmaalta,
on vainajien muistelot,
en enempi muistele,
hieman vain,
pappaani etenkin,
hänestä on jäänyt suurin jälki


lenkki on kierretty,
koira pyyhkäsee
vehkeensä,
minä kenkäni ja astumme
pirttiin,
kotiimme