eiliset yön taakse jäävät, sinne muistojen vuorille, jonne ei huomiset kiipeile, sillä tulevaisuuden aurinko on herännyt,ikkunaverhon raosta tirkistää ja kukkokin laulaa aamussaan, puen ja meen töihin, hymyilen, sillä mulla semmonenkin
ihminen haluaa aina olla itseään suurempi, parempi,hyvekkäämpi, mut useimmiten he alittavat alimmatkin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti