ukko ja muurahainen...

ukko ja muurahainen
istuivat
kannonnokassa,
muurahainen huilasi ukon polvella
ja
ukko imeskeli sammunutta
piippuaan,
kuten tavallisestikkin,
sillä hän oli lopetellut
kesskuttelut
vuosikymmeniä sitten,
mutta piippu oli huuliin jäänyt,
siinä se tottuneesti suupielestä toiseen
liikuskeli ja tämä muurahaista huvitutti

ukko ja murkku olivat kavereita
vuosikymmenten takaa,
siitä asti. kun ukko oli
pelastanut muurahaisen karhun käpälästä,
otso oli meinannut herkutella koko muurahaispesällä,
mut onneksi ukko tuli hätiin ja antoi karhulle potkut
persuksille ja ihme ja kumma tämä otti hatkat ja heitti
muurahaisen ukon syliin

he istuivat näin keskipäivän aikaan
kannolla, oli tullut tavaksi vaihtaa
kuulumiset,
nytkin
muurahainen tiesi, että seuraavasta
talvesta tulisi kylmä ja erittäin luminen,
ukko oli tyytyväinen, sillä silloin
kalakin syö parhaiten ja hän päättikin
heti ensiviikolla viedä verkot järveen,
jossa ne saisivat olla koko talven, pari katiskaakin hän
luodon reunaan laittaisi

muurahainen taas lupasi pysytellä ukon
leivinuunin ylisillä,
siellä villasukan kätköksissä, jossa se saa
kunnon talviunet, jollei ukon kollikissa tunge itteensä
samaan sukkaan