lauantai 1. joulukuuta 2018

peltosarat...

tyyni pakkassä
ei tuulen henkäystäkään,
ei elämän ääntäkään,
on vain hetki, joka näkyy
yli peltosarkojen,
kävelen aamulenkilläin,
kumarran kaikelle
näkemällein,
sillä nään luonnonkauneutta
yli peltosarkojen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

olen vain,,

olen vain en muuta, sillä tilani on pieni ja viaton, kokoiseni ja hänen joka viipyy myöhemminkin