kurrenpoika hyppii
petäjästä petäjään,
välillä kuperkeikan heittää,
mutta muuten puunkylkeen nojailee,
käpysillä sirkustemppuja taiteilee,häntänsä hällä
luonnontuuhea ja sen kainaloon hän talven kylmimmillä
keleillä kääriintyy, mutta nyt on keväthankisten ilomielen aikaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti