perjantai 28. joulukuuta 2018

lumihangen raikkaus...

lumihangen raikkaus
on mielenipää
siksi hymyilen ja kiroan
niin sattuessain
rakastan ja kerään käpyjä
halutessain
unta nukun väsynnyttäin
iloa kudon kun murheet
tympeyttää
olen rippikoulun käynyt
ajallain
mut enemmän opin pajallain
jossa takorautakin muovautuu
mielenkäsissäin saranoiksi
suurempienkin ovien

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...