lumihangen raikkaus
on mielenipää
siksi hymyilen ja kiroan
niin sattuessain
rakastan ja kerään käpyjä
halutessain
unta nukun väsynnyttäin
iloa kudon kun murheet
tympeyttää
olen rippikoulun käynyt
ajallain
mut enemmän opin pajallain
jossa takorautakin muovautuu
mielenkäsissäin saranoiksi
suurempienkin ovien
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti