keskiviikko 23. tammikuuta 2019

suruttaa...

kun kovasti suruttaa
silloin käännän
matkani
luonnonhelmaan,
astelen mättähältä toiselle,

istahan
luonnonkivelle,
haistelen elämää joka
on syvintä hyvää,
hiljaisien hetkien
elämää

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

ihekseen,,,

ihminen ei pääse kuuhun yksinään, sillä  hän pystyy ihekseen rakentamaan vain itsensä verran