koirani on mun
ystäväin
hyvänmielen ojentain
rakkauden silmien katsojain
uskollisuuden kuvajainen
lenkkikaverein joka sillointällöin
mulle murahtelee ja korviaan heiluttelee
hälle tuontuosta elämäni salaisimmista puhelen
kiukuspäissäni kiroilen
mut hän vain mun kinttuain vasten kuuntelee ja
silmillään ymmärtää
palkakseen tahtoo vain ruokakupillisen suussa sulavaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti