mustarastas...

mustarastas kuusen alusilla
touhuten lauleskelee
sillä häntäkin kevät villitsee
tunteen polut hallitsee
eikä talven pimeet
kahlitse
kurrenpoika ylempänä puuta tarkkailee
puunrunkoa kiertelee
tikanpojalle käpyjä tarjoilee ja
pihkasta häntäänsä puhdistelee
onhan kevät
elämän kevät joka luomakuntaa
elättää