En suuria hae Vaan syliini sopivia Mieleeni mukautuva En hae Vaan pyydystän Mennessäin Tullessain Ajallain En pysähtele kuin Silloin kun aurinko laskee Sillohi katselen Sylinimieltä Matkani ylintä
vanhat tavat iskostuvat syvään, siksi ihminen rutinoituu,tapoihinsa kangistuu, muutosvastarintaistuu, itsensä kokoiseksi hahmottuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti