elin...

elin ennen riehakkaamin
olinhan nuori ja viaton,
sitten vartuin
kartuin
himmenin,
sillä minut sovitettiin
sovittuihin,
alistuin,
tein elämäni ja ylikin,
siksi ihmettelen yhäkin
miksi minussa
itää yhä
se nuoruuden
viattomuus

näköinen....

menen ja tulen
vaikka olen
paikoillaan
sillä olen
eläväinen,
joka paikan tuliainen,
eilisten ja huomisten
kokoinen

pihakoivu...

jos päiviä ei ois
ei öitänikään
ei aamuja
eikähä
mitään minkä vuoksi
hymyillä voisin ##
katson pihakoivuain
sen latvuksiin,
näen variksen keinuvan

- hymyilen
myös sisältäni

elän hitaammin
kun
katson
tyhjänpäivää,
siksi elän jokapäivää,
arjesta
arkeen,
huomisesta uusiin

suuret systeemit tarvitsevat
pihakoivun varista
toteutukseen
sillä
lintunen taitaa
visuvoinnin

ny vituttaa-..

hullut hymyilevät
viehkonkauniisti
sillä heillä on
pirun alkuperäistodistus
takataskussaan,
siksi he hymyilevät
viehkonkauniisti,
hullut
nuo
elämän
jokapäiväiset,
he
jotka aamulla menevät
illalla palaavat,
he joita
vituttaa vaikka hymyilevät

ajastaa...

ajalla ei ole
merkitystä
ellet osaa sitä
ajastaa

hiillostu...

pienet hetket
metsäpolut/
sivukujat/
aurinkorannat/
syksyiset sienimetsäretket
hetket jolloin katse tavoittelee
mahdottomuuksia/
hetket
jota syntyvät hetken
mielijohteesta,
arkimielenjohteesta
sytyttävät elämänilon,
joka ei hiillostu

onnettaren onnekas...

ken uskaltaa
hän askeltaa
kuoleman helvettiin
joskus pahoinvointiin,
joskus onnettaren onnekkaaksi
mutta
ain
mielensä hyvinvointiin

kohtalon kolikot....

rakastaa voi vain
sydämmellään
ja
hetkenverran
rahapussillaan,
sillä
kummastakin jää
jäljelle
kohtalon kolikot

ajatukset...

ajatukset syntyvät
älynväläyksestä,
salamasta ja
jonninjoutavasta

tieto.....

koettu tieto
on
tottuutta

hetket...

hetket jotka
ovat
hien tuomat
tuntuvat hyviltä

askel....

ihmisen askel
on
oman mittaisensa,
siksi sitä tulisi useimmin
mittailla

työväenyhdistykset...

työväenydistykset
ovat
paljon perusta,
muuta valitettavasti sinne
pesiytyvät
turhan joutavat,
oman onnensa soutajat

olija....

ihminen ei ole
puolikas
ei ikuisuuden jälkeenkään
vaan hän on hetkensä
näkijä,
tämänpäivän olija

politiikot...

politiikassa menestyvät
pyrkijät
mutta jättävät
paljon korvattavaa

kuljet...

joutuisimmin kuljet
kun annat hymyn
itseäsi kannattaa.,
hyvänmielen
kanssasi rietää,
sillä matkallasi on
monta harmaata hetkeä
jolloin kanssakulkija
on
tukijais

natsit...

natsit eivät hymyilleet
sillä heissä asui
hyllunmieli,
samansukuinen
tauti kuin
tänäänkin monen
nationalistin

ylämäet..

ikävät ovat ylämäkiä,
pitkiä
rinteitä
joita ei ole hikisinä
kesäpäivinä kiva kiivetä,
sillä ikävällä on
saattajansa
- paarmat jotka tykkäävät hikisestä
ihostasi,
ikävän surettamasta mielestäsi

onnenviha...

jos et tunne mitään ##
et
kylmää
onnenvihaa,
et näe ihmistä ihmisessä
orpoa menijää  ##
olet
yksinäinen
itsesi eilinen
jossa ei varjokaan hyvin voi

läppää...

sanoja on monenlaisia
jos oikean
löydät
sanomaasi
kuunnellaan,
muuten vain heität
- läppää

EUn- tauti

eu-
on
iso kuva,
ääriäänmyöten
heijastava yhteenliittymä,
semmoinen seurakunta
jolla on
- kohtalontauti
ja tuo tauti ei parane
sotimalla,
eikä kulkutautien elonkorjuulla

ongelmat...

ongelmat syntyvät
ymmärtämyydestä

suru...

suru
on
ikävää///
paljosta pois
ikävänpäiviä jolloin
kuljen poispäin

surun yli
on
ikävää kävellä
ilotonta
oleskella,
mutta en voi sitä pois
mennäkkään,
siksi katson paljon sinnepäin

kun kauas katson...

kun kauas katselen
näen
alkujain,
kun
pidemmälle
näen
ulottuvuuteni

syvänorpo...

olen syvänorvon
valoisan niityn
eläjäinen
pohjattoman suonsilmän
ainokainen
tämänpäivän
poikanen///
siksi kahtelen taivaanrantaan
aamuruskon
tulosuuntaan
tuonne peltosaran päähän

rakkaus...

rakkaus on
syvä
niin syvä,
ettei kohtalokaan,
syvempi kuin syvinkään
siksi se on kalleinta mitä on

pekkaspäivät...

olen osanen luomakuntaa
koppakuoriaisen
vertainen
aamun ja illan
olijainen
niinkuin koppakuorikainen
siksi
hymyilen elämällein
sillä elän
paratiisissa
- pekkaspäivilläin

herään...

en ole elännyt ennen näin mukavasti,
sillä
tänään tunnen ikuisuuden
ihanuudet
arjen huomiset
jossa paistaa nouseva aamu///
siristelevä aamurusko joka
ikkunaverhoni rakosesta
pilkistää
tuo ihana aamunsäde
jonka mukaan
matkaan///
kunhan herään ja
kamppeeni kerään

suurin uhka...

suurin uhka huomiselle
on
ihmiset jotka
väistävät
kysymykset

kaunein kukka...

elämän kaunein kukka on
hyväntuulinen
vastaantulija

työläinen...

työläinen on
kaunis sana,
se on perussana,
elämänsana,
leipää ja turvallisuutta,
tulevaisuutta ja huomista

pahuus...

pahuuskin
voi
muuttua,
kunhan sille näyttää
vapauden valoa,
valoa jossa ei varjon häivääkään

kurjuus...

kurjuutta ei kannata
viljellä,
sillä se leviää
kulovalkean tavoin
ja viimein tavoittaa
viimeisen toivon

ihminen voi tasoittaa
kanssakulkijan tietä
hymyn
empatioilla,
arjn pikkuisilla
myötätuntoisuuksilla,
yhteiskunta
suurimmilla

sadepisara...

elämä on suuri tila,,
ihminen vain sen
yksi pisara,
sadepisara joka
vedenpinnasa hetken
väreilee

suuret rakkaustarinat...

suuret rakkaustarinat
kypsyvät
arjen arjessa,
todellisessa elämässä,
jokapäiväisessä puurtamisessa,
just niillä hetkillä
jolloin itku ja nauru
ovat samalla
aaltopituudella

punkaharjun risteily....

risteilyalukset tuovat
 yli puolimiljoonaa
turistia helsingiin,
tuohon suomen kokoiseen
kaupunkiin

vein bussilastillisen
punkaharjulle,
tuonne maailman kauneuteen
ja voitte uskoa
että ihmiset
lumoutuivat,
kauneudesta lamaantuivivat,
sillä heidän suustaan
kuului vain,
paratiisi,
luonnonkaunis ihme

tämä seurue on maailmanmatkailijoita,
monen ihmeen näkijöitä,
mutta eivät vastaavaa
olleet nähneet

ajelin hyvinmielin
takaisin helsinkiin,
olin yhtä onnellinen kun
lomalaiset

tekstiviesti...

ennen käskyt
sanottiin
toteutuvaksi,
silloin
kirkkoherrat olivat
puiden yläpuolella,
isät ja äidit kodin pöydänpäässä,
tänään
elämä
on
kauempana,
monen kadunkulman päässä,
- tekstiviestissä

muutosvastarinta...

muutosvastarinta
on
jokapaikan
aita,
joka on
avattava tämäntästä jos tahdotaan
vanhoista kangastuksiin
uutuuden valoa

hetki...

hetki on
viaton,
ikuisuus,
siksi sille täytyy
antaa aikaa,
eikä mennä matkoihinsa

olen olemassa...

olen olemassa
onnettaren
johdosta,
pilkkeestä isäni silmässä,
äitini enemmän,
olen olemassa
hyvin säiden vuoksi,
myös myrskysäiden
jotka ovat
avittaneet
   kipuilujen yli
olen
olemassa,
siksi haluan luontoani kiittää
enkä halua sitä keltään riistää,
enkä totuutta kiistää,
en jätä turhanjälkiäni
huomiseen
koska haluan tulevien
näkevän
luonnon ihmeet,
ne
jotka elättävät elämäämme
ja synnyttivät minut

rupusakki...

elämme aikoja
jolloin
duunari on noussut
hyvinvointiin,
elämme aikoja jolloin
uusköyhällistö
näkyy katukuvassamme,
siellä duunarien jättämillä

duunarit järjestäytyivät
ja vaativat inhimilliset
työolosuhteet,
koulutuksen ja tasaarvoisen
kohtelun kaikille,
siin onnistuttiin ja nyt
tuo
rupusakki on yhteiskunnan
eliittiä
- siksikin
heidän täytyy muistaa
alkujuurensa
ja avittaa
siellä nyt olevia

hiilijalanjälki....

jos koko
elämäis
soutelisit
et jättäisi
hiilijalanjälkee,
vaan hetken värinät

sotilas...

sotilas tottelee
isänmaan nimissä,
mutta muuten hän
haluensa mukaan

auringonkukka....

auringonkukka
on keltainen
kukka,
siksi
silmä niissä ihanasti
viihtyy,
kehonmieli hymyilee
ja
talvipakkasilla
lintusetkin kukan
siemenistä
tykkää

omantunnonmahti...

suurin mahti
on
omantunnonmahti,
sillä sitä
hallitsee
ihminen yksinoikeudella
-ellei ole ulkoistanut
itseään

tiedonlähde....

jos haluat
tuntea
enemmän
sun täytyy antautua
tiedonlähteelle

avaruus...

avaruus on
laaja,
niin iso ettei sitä ole
pystytty mittailemaan,
sillä metrimitat ja gps-jutut
eivät yllä mihinkään,
sillä metrin mittakin siellä on
valovuosi,
joka sekin on iäisyys
kun se viimein
saapuu aurinkokuntaan ja
siitähän on maapallolle viellä
monen sukupolven mittainen
matka,
joten taidan vain mittailla
kasvimaan penkkiäni
nyystölässä,
sillä siihen riittää
viiden metrin mitta,
hetken mitta

heikomman eväät....

ihminen on muuttunut,
aika on häntä saatellut
saatellut sukupolvesta
toiseen
seitsemänteen polveen
ja siitäkin pidemmälle,
ellei suvussa ole
ollut
loppuunpalamistauteja,
siksi ihminen
on
tämännäköinen,
mutta yhtä häijy kuin aikojen
alussakin,
jolloin heikompiaan
pudotteli
puunlatvuksista ja vahvemman
oikeudella söi
heikomman eväät

inhimillisyyden tuli...

demokratian suojissa
piileskelee monta
petollista aatesuuntaa,
siellä populistit juhlii,
papit ja pakanat
riemurinnoin,
kommunistit ja
markkinatalouden julmimmatkin,
siellä
kytee
myös inhimillisyyden tuli,
se liekki jota meidän tulisi
varjella

sammuneet tähdet...

kaupungin sydän on
katu
johon yksinäiset
osaavat,
siellä tuikkii monta sammunutta
tähteä,
entisiä herroja ja vähän alempia,
muttei ollenkaan
köyhän mökin poikia,
sillä hellä on ain
elämän nälkä,
jossa ei sammuneet tähdet
loista

varjon suojissa...

elän joka päivä,
mut
toiset ohimennen
siksi vanhenen
ja ihmettelen kun nuoremmat
hymyilevät
huonoillakin säillä,
niillä hetkillä jolloin
olen tottunut
olemaan
varjon suojissa

eu...

euroopan yhtenäisyys
on
horjuvaa
sillä osa sen jäsenmaista
on
sukupolven verran jäljessä
nykyisyydestä

uhri....

ihminen
on
olosuhteiden uhri,
siksi sotia käydään,
sentähen

eleet....

eleet merkitsevät
huomisen
jälkeenkin,
sillä ne jäävät
elävästi
mieleen

yksinkertaisena...

elämä on
pidettävä
niin
yksinkertaisena
että sitä voi vaivattomasti
elää

pienet hetket...

pienet hetket ovat
suurempia
sillä ne
tuikkivat
ajassaan

maatalous...

maatalouden hyvinvointi
elättää
koko suomea
vaikkei
suurimalla osalla
aariakaan

liikaa...

ihminen tarvitsee
vain
itsensä verran,
kaikki muu on liikaa
ja  joltakin pois

kurttunaama...

aamut ovat uusia,
eilisen poikasia
yön tuomisia,
ne tuovat
mahdollisuudet
uusiin huomisiin,
mutta on hyvä jos
matkassais on
positiiviset tuomiset
sillä kurttunaamalla
ei mielenhymy herkisty,
aamutuimaan virkisty

aamulla....

aamulla aikaisin
näkee
syvemmälle,
sen hiljaisuus kuuluu
kauemmaksi,
usvainen
olemus
saa virkistymään,
aamukasteinen hetki
elämään,
siksi herään
nousevan auringon varjossa

näppylät....

turhasta ei kannata
ottaa
näppylöitä,
ei
aiheestakaan
sillä nekin voidaan
sivistyneen sileästi
hoitaa

suo...

suo on
elämän tuntemattomin
sillä se ei ole antanut
itseensä tulla,
koska se säilyttää
iänkaikkisuuden
salaisuudet

kallistaa...

tyynenillan
verannalla kukkivat
levolliset mielet,
pitkänpäivän uurastajat,
heitä suvituuli tyynyttää
illan hämy hyväilee,
sillä pian on hetki
päänsä vuoteelle kallistaa
  pitkänpäivän uurastajat
ovat päivän mansikkapellolla
uurastaneet,
siksi jäsenensä
päivästä jäykistyneet,
selkänsä kyykkimisestä puutuneet,
siksi heitä tyynenillan
vuode pian tyynyttää

ykkönen....

ykkösestä kun lähtee
liikkeelle niin pääsee
mihin saakka vaa,
senkus laittaa
nollia perään

arki...

arki on
sopimuksia
kirjoitettuja ja
tavaksitulleita,
arki antaa ryhtiä elämään
sitä asentoa jonka pyhäpäivät
notkistaa

aamut...

aamut
hierauttavat
silmiä,
ovathan unisia,
illasta silmä kirkastuu
sillä koöittaapi heitä pian
tähtiyö

presidentti on lempeä mahdollisuus...##

presidentti on
lempeä mahdollisuus  ##
kuningas taas on
entisten pahojen
jälkeläinen ##
diktaattorit taasen
hallitsevat
mielipuolisessa tilassa olevaa
kansakuntaa ##
siksi kannattaa aina
äänestää,
jotta olisi mahdollisuus
- lempeään mahdollisuuteen

nahkurin orrelle...

tuhannen vuoden päästä
tietokoneet hallitsevat
elämää,
sillä niille on kehittynyt
tunneäly
ja se merkitsee
ihmisen joutumista
- nahkurin orrelle

lespot ja homot...

miten lepakkotytöt rakastelee
se mua on paljolti
askartanut

homopojista jompikumpi on
vissiin
uros
joten
reijät löytyy

muut
sukupuoliset
ihmiset ovat minusta
viehkeimpiä

iranin ajatholla...

iranin ajatholla pyrki
näyttämään
usa:lle kuinka moderneja on
heidän
asejärjestelmänsä,
mutta
jenkit pani ne himmeeks
ja se ajatollan sai pimeeks,
siksi hän taivasta katselee,
mutta oivaltaa
ettei ny
apuja tuu sieltäpäin,
sillä nykyaikainen sodankäynti
ei tarvitse tykkien pitkiä
katomatkoja,
vaan
salasanan ja poks
ja sitten menee himmeeks

arvokasta aikaa,,,

elämä on arvokasta aikaa,
tilit tulee tilit menee,
maha kasvaa
yhtä rasvaa,
mut
on siin
ilojakin,
mutta kaikki
- hoksaa

elävät maatilat...

ihminen pakenee
maaseudulta
koska
siellä ei enää
oo
kirvesmiehentöitä,
ei navettapiian paikkoja,
eikä siellä ole edes
eläviä maatiloja,
onvain
pystyyn kuivaneita portinpieliä,
tyhjiä navetoita,sekä
jumalattomia aukkohakkuita,
sillä
perinnöt on jaettu,
takametsistä haettu

juhannuksen jälkeen...

juhannuksen jälkeen
ihmiset haluavat
olla
omissa oloissaan,
sillä
jussina tutustuttiin liikaakin

valokuvat...

valokuvissa ihminen
on
itsensä näköinen,
muotokuvissa on jo
luonnettakin mukana

kiireinen...

jos ihminen on
ain
kiireinen
- hän ei ehdi
mihinkään

pakopaikka...

jos ihmisellä ei ole
paikkaa paeta
ei hänellä
ole
päivänsijaa missäkään
sillä ihmisellä täytyy
olla pakopaikka jotta
hän huomiseen
ulottuis

olen hetki..

olen hetki
väkevän heikko,
siksi sinua katson,
katson ja ihailen

pilvet....

pilvet eivät ole
vihaisia,
vain ne myrskytuulten
puhaltelemat,
mutta silloinhan olen
suojassa
- sateen suojassa ja luen
kirjaa joka vaatii katolta
kuuluvaa ropinaa,
muut pilvet juoksuttavat
pitkin pihateitä
niittyjä ja rantoja rakkaita,
ne luovat vapauden tunnetta
sinitaivaan sinisiä,
niitä samoja tunteita
joita tähtisenä pakkasyönä
kuunvalossa seuraan

kesäilta....

kesäilta on lempeä
sillä yö on
kaukana ja aamu kurkistaa
nurkan takaa,
hiljaisuus tuoksuu
kesäheinältä,
siin maistuu nokikaffeet ja
nuotioletut,
saunantuoksu leijailee
pihapiirissä ja krillituli
luo hyvänmielen tunteen,
eikä kiire kiristä illan ilmettä

entisaikaan...

entisaikaan
lapsilla ei ollu
mitään paljoa
usein ei ainuttakaan,
mutta silloin lapset
kuvittelivat kaiken mahdolliseksi
sil mheillä oli kaikkea tarpeeksi, siksi
heistä loisti onnelliusuus vaikkei kaunein
leikkukalu ollutkaan käpystä ihmeellisempi

unisatu....

nuku nuku lapsi pien
nuku pehmoisia
unisia
hymyile kaikelle mukavalle
mut myös
kaikelle muulle joka
ei ain ole suussa sulavaa #
nuku nuku lapsosein
sinä mun herttasein
ikihana mussukkain
suussa sulava sydänkäpysein,
elämäni valosein #
nuku nuku lapsukaisein
ja nää makoisia unisia
unimaillas
makoisilla,
hyvä yötä
murusein #

metsän salaisuus...

metsässä lymyää
salaisuus,
ihmisen
terveyden salaisuus,
mut
se avautuu vain
niin tunteville

aika...

aika
tikittää,
minuutilleen ja
sukkelamminkin,
mut tasaisesti,
kuntaas vuosikymmenet
tulevat ja menevät

tunnelmat....

tunnelma
on
tila
jossa litistyy tahi
luhistuu,
se saa myös pullistumaan
ja itsensä liiankin hyvinvoimaan,
mut useimmin ihmisellä ei ole
mitään tunnelmaa,
silloin
on tasaista eikä innostukset
mielessä hypi,
eivätkä kaki
- sillohi on arki,
usein maanantai tai muu
välttämättömyys

vieskeri...

vieskeri on hevosten
hevonen
se ei laukalle ryhtynyt
vaan ruutulipulle
ekana ehti ja
ennätysajoilla voitonseppeleet
kaulaansa otti
- hällä jälkeläisiäkin
monen monta sillä
onhan ori-vieskeri
hevosten hevonen

tuumata...

ihmisen
kannattaa
tuumata
- tuumata vaikka asia
olisi päivän selvä

hyvä mieli...

hyvää mieltä kannattaa
ylläpitää
sillä silloin on
helpompaa

omatunto....

kun elät omantuntos
kanssa
sopusoinnussa
sun ei tarvitse
nukkuessasi käännellä
tyynyäs,
eikä muuttaa päivemmällä
tyyliäs

laitumet....

kesällä laitumet
ovat
vihreitä ja
aidan toisella
puolella mehukkaampia,.
mut varo
kyytä katalaa
ja aitan ovea matalaa

luonnonrikkaudet...

luonnonrikkauksista
arvokkain on
saasteeton
elinympäristö

uni...

uni ei tule
miettivän silmään,
siksi ne on
pareen jättää isopäisemmälle
- hevoselle

viisaus...

viisaus on sitä
kun huomaa
tietämättömyytensä

avain...

jos olet moniosaaja,
mutta ennenkaikkea
luovimiskykyinen ja
ennakkoluuloton, olet
menestyjä,
sillä siinä on avain
asiaan kuin asiaan

uskonsodat...

maailmassa ei sodita
enää
luonnonrikkauksien
vuoksi
vaan nyt
painetaan
sotakoneet uskonsotien
tantereille
- ja turhan vuoksi
sillä todelliset uskovaiset eivät käy
edes vääräuskoisten kimppuun

tuhannes kerta...

itsestään selvyyksiä
ei ole
vaikka niitä olisi tuhatkertaa
tehnyt,
sillä kaikki on ainutkertaisesta,
myös se tuhannes kerta

aamun koi...

auringonnousun maasta
alkaa uusi päivä
se  ensin verhon raosta kurkistaa
sitten täyveltä terältä
paistattaa
ja luomakunnan päivän
toimiin herättää,
kun taas iltasella se painuu
takamailleen
jonne toviksi torkahtaa
kunnes koittaa jälleen
aamun koi

kuki...

luonto ei turhaan kuki
eikä huvikseen ruskaannu
eikähä
talviunille käperry
vaan sillä on tarkoitus
- tarkoitus keväällä
uuteen kukkaan puhjeta

linjaautoalan harrastajat...

linjaautoharrastajat
ovat
alansa tietävintä
porukkaa,
sillä he ovat perehtyneet
linjureihin
- syvemmin kuin moni
alan aktiivisimmat toimijatkaan ##
he tuntevat eiliset autot,

uudemmatkin
reitit ja kohtalot,
heillä on tämänpäivän
näkemys alasta ja järkeenkäyvät
tulevaisuuden näkymät...

armonkukat..

armonkukat kukkivat
hymyilevillä
pelloilla
ja odottavat
noutajaansa
- elämänsä maljakkoon
laittajaa

kello....

kello määrää
ajankulun
vaikka se kuluis
ilmankin,
sillä maailmankaikkeus
ei tarvitse
sekuntteja,
ei tuntejakaan
sillä
se tikittää
iänkaikkisuutta

hetkenherra....

juhannus tuoksuu
niittykukkaiselta
järvenrannalta,
itikan ininältä
tuoksuen myös
krillin tuoksulta
ja mehukkaalta
mansikalta
juhannus on semmoista
aikaa jolloin ollaan
hetkenherroja
mutta loppupäästä
jo
pää kallellaan ja auton
nokka johtaa kaupungin
lähiöön
jossa ei kukaan kysele mitään
eikä itikatkaan inise

kuus varpainen..

laivakissalla
on
kuusi varvasta
ja
seilorin mieli,
sekä
metsäkisssan nälkäinen
mieli,
sillä se tahtoo ratsastella
jäniksen selässä
ja
lopuksi sen
evääkseen pehmittää

pilalle...

kun ihminen
ei erota
itseään
toisista
on hän mennyt
pilalle,
suorastaan sulautunut
massaan

alkuaine...

liiaksi tyytyväinen
ihminen
lahoaa
itsestään
sillä häneltä ei löydy
itsekkyyden vastaaineita,
sitä alkuainetta
joka pitää ihmisen
ihmisenä

nykyaika...

nykyaika on
poikinut
entisajasta
siksi ihmisissä on
yhäkin tallella kaipuu
juhannuksena sytyttää
nuotio niemennokkaan ja
huudella vastarannalle mukavia

paljossa...

paljossa on
paljon
tyhjää,
kuntaas tyhjässä
täyttä itseään

kalareissu....

aamuvarhainen
kalareissu
metsälammelle
muisttuu yhäkin elämänhyvälle
sen tunnelmaa
en kaukomailta löytänyt,
sen aamukasteisia
tuoksuja ei mistäkään
ja ei mua edelleenkään
haitaa
etten kalaa saanutkaan
sillä sainhan saaliikseni
läpi elämäni muistuvat
kalareissuni
tuoksut ja tunnelmat

pajupilli....

pajupilli soi
kauniimmin
mummolan pellolla,
siellä missä kiurukin
ihanimmin lauleskelee
siel käkikin kukkuu kuusikon
takaa
siksi meen jussina mummolaan
ja teen pajupullin ja soittelen sillä
läpi yöttömän yön

luontoherra...

luontometsässä
kaikki on
kohdallaan
siksi ettei siellä ole
maalliset suunnittelutoimistot
sovitelleet,
maanmittausinsinöörit
pyökitelleet
- sillä sen on suunnitellut
ja toteuttanut
luontoherra

ihmisen matka....

ihmisen matka
on
elämän reissu,
ennen sitä luonnonhelmassa
-jälkeenkin,
mutta elämän reisussaan
hän pystyy
eniten toteuttamaan
itseään

hyvyys...

hyvyys
on
kauneutta
- meikkaamatonta

rantakaislikossa...

rantakaislikossa
tuoksuu
kesäinen aamu,
siel kuuluu
tiiran vislaus,
lokin äänekkyys,
laulujoutsenen sulosointisuus,
rantakaislikossa
vesikirppu taitoluistelee
vedenpinnalla taiteilee
siel
vesilinnut leikkiä lyövät
hauenpoikaset jotakin syövät
lumpeenlehdellä
surenkorento pyyhkii siipiään
ja minä
ihanuutta jollassain
nautiskelen

huus ku hullu...

keskiajalla oli
ihmisellä rankkaa
sil silloin oli tautista
aikaa
paavikin huuti ku hullu
ja luther pakanoita
nuotiolla paistattel,
- silloin oli karunmaan lait
eikä niistä voinut
korkeimpaan valittaa

samoilla silmillä...

juhannuksena ei
aamua
lainkaan,
sillä samoilla silmillä
mennään yötönyö
kunnes koittaa
arjen työ

perinteet...

vastasyntyneillä ei
ole
perinteitä
siksi he
vanhempiaan
seuraavat,
- kun vanhenevat
ajassaan alkuun palaavat

elinehto...

elinehto on pysyä
hengissä,
siksi pitää hengitellä
rauhassa
mielenpahoja vältellen

viaton....

pienenä olin lapsi,
ennakkoluuloton
kirkassilmäinen ja
     luoksesi tuleva
helposti lähestyttävä
sillä olinhan
- viaton

uskon marttyyri...

en ole uskon martuuri,
en saarnamies,
en edes uskovainen,
vaan
kädet ristissä oleva
ihminen,
joka haluaa rauhaisaa unta
ja
kiperän paikan tultua
- herran suojaa

uusi persialahden sota...

uusi persialahden sota
toisi
maapallolle
kylmät ajat,
sillä
silloin ihmisyys
- jäätyis
jäätyis
sillä se olisi samalla uskonsota
ja
islamin
tuho
ja sen luoma sekasorto
vaikuttaisi maailman talouteen
raamatulliset seitsemän vuotta,
- laihaa vuotta

mielenkylmissään...

mielenkylmissään oleva
ihminen
ei hymyile
- sillä häntä palentaa

arki odottaa...

unelmilla on
tähdet
takanaan
kuunsilta kuljettavanaan
siksi minäkin
siellä kuljen,
kuljen ja annan
unelmien viedä,
suon tähtien tanssivan
ympärilläin
- ja
oonmeen
hetken vain,
sillä arki odottaa

muruset...

kaikki
ilot ja surut
ovat
elämän murusia,
pikkupalasia
makeita ja
happamia
mutta ain
maittavia

yötönyö...

kaikkeen en
elämässäni yllä,
mut
mihin ehdin
haluan jälkeni olevan
huomisen tulevaisuuden
tavoiteltavaa,
semmoista tilaa jossa
jäljeni eivät näy,
enkä ole tulevaisuutta tyhjäksi
syönyt

istun laiturilla,
katselen puolenyön
vedenpintaa
yöttömän yön,
suven kesäisintä
järvenpintaa josta kuvastuu
luonnonkuva
sinitaivas ja joutsenparven liito

siksi tahdon huomisen
olevan
jäljistäni vapaa
ja
huomisen tuleville
mahdollisuus

yksin..

et ole
yksin
jos itsesi
tunnet

kylläinen....

liian kylläinen
elämä
laiskistuttaa
- ilomielen pois
karkottaa

lampi...

ikimetsän lampi
ei läiky
kaupungin arkeen
- ei
sillä sinne täytyy
viattomasti tulla
tulla
ilman kirveitä
sahanteriä
eikä
ilkeämielisesti
lammen pitaa katsella
sillä lampi läikkyy
rakkauden tunnetta
vain
hyvinmielin saapuville

kuunnellaan....

ajatuksilla on
mahdollisuus
jos
niitä kuunnellaan

mahdollisuus..

aina on mahdollisuus,
kunhan kurkotat,
täydellä haluat

puruveen juhannus...

juhannus tuoksuu
saunavastalta,
yöttömältä
yöltä,
siin
maistuu rantakala,
oh,
tuo muikku puruveen
siin on miun juhannuksein
maittavuus ja kun saan viellä
ihastella puruveden selkää niin
mielikin suveen tyynyttyy

juhannuksena....

juhannuksena oon
luonnonvapaa
sillohi en arkipäivääni
tapaa
vaan
heiluttelen onkivapaa,
litkuttelen varpaitain
järvivees,
kuuntelen lintusten
laulusii,
kahtelen järvenselän
meininkii,
sillä onhan suven suloisin aika
yötönyökin,
siksikin onkivapaani
heiluttelen
varpaitani litkuttelen

kulkurin lapsi...

olen kulkurin lapsi
menijä
tämänpäivän
huomisen,
kuljen
onneni jäljillä,
kuutamoni varjossa
mutten koskaan
sijaani saa,
sillä olenhan
huomisen menijä
tämänpäivän tulija
kulkija vaan

sovinnon sopuisesti..

luontolintu
laulaa
sovinnollisesti,
hän ei kinoja pinoa,
ei riitoja
ratko,
vaan laulaa sovinnon kielillä,
sillä hän on nähnyt
maapallon murheet,
tuskat ja surun
tunteet,
siksi hän pihakoivussain
laulaa mullekkin
- sovinnon sopuisesti

karata...

et voi karata
itsestäsi,
sillä jos sen teet
- olet kukatahansa

ammattikuljettajan leipä....

ammattikuljettajan
leipä
on säännöllistettyä,
siin monta direktiivii,
liikennemerkkii ja työaikalakii,
siin isännän toiveet,
asiakkaan suuremmat,
yhteiskuntakin melkolailla
velvoittaa,
hällä on myös perhe,
lapset ja tulonjakokysymykset
arjenpyhän elämiset,
siksi
hän usein
- palkkaansa miettii

juhannus...

rannoilla tuhansien
järvien
loimuaa juhannusmieli,
se hehkunsa saa
yöttömänyön sinitaivahalta
kotosuomen kamaralta
lähteviltä viljavilta
kirkasvetisten niemennokkien
nuotioilta
joissa ilomieli laulaen sointuu,
joskus kovempaankin,
jossahi lavatanssit haitarin sävelillä
sointuu,
siellä monet juhannusta viettää
eikä suotta sillä juhannus on parasta
suviaikaa jossa ihminen ja luonto
yhtäaikaa
kohtaa

kuriton lapsi..

olen kuriton lapsi,
mutten
jumalaton,
mut
rakkauden jumalani on
kieroveikko
sillä
se ei lähettele mulle
sähköpostia,
- ei vissiin osaa,
vanha kun on

helleet harjaukset...

loppuun kuluneella matolla
on
tarinansa,
siksi tänäänkin sitä pesen,
pesen vaikka
hapsut ripsottaa,
langanpätkät irvistää,
ilmekkin haalistunut,
mut
hällä on
mun syvämmessäin
tarina,
siksi joka juhannuksena sen
pesen
mäntysuovalla ja juuriharjalla
tutulla
rantakalliolla
- joka harjanvedolla muistelen,
muistelen
helleillä harjauksilla

kelpo ihminen...

kelpo ihminen
on
viattoman syntinen,
pahuuden kujeiden näpistelijä
elämänrakkauksien nautiskelija,
hän
ihan
jokapäiväisen näköinen,
hän
joka peilistäs näkkyy

tunteita tarvitaan...

tunteita tarvitaan
silloin,
kun
on
kylmän tuulista,
lämpösen mukavaa
leutosäitten varjelemaa
tunteita tarvitaan silloinkin ei
tunneta mitään
eikä ketään,
silloin kun tuntuu
että
järjellä on mukavaa ratsastaa
- mut eniten silloin,
kun sydänten äänet silmissä
loistavat

töpötellään...

yhen askeleen ottaminen
on
alkuaikojen mieluista hommaa,
tuhansittain niitä otetaan
aikuisina
- jos viitsitään
mut loppupäässä
vakavissaan
töpötellään

mielenkeho....

kaikkea ei
tarvitse
omistaa
- ei edes hallita
kunhan omistaa
tasapainoisen mielen
nälkäsen
mielen,
sillä se ruokkii
mielenkehonkin

keksinnöt.....

keksinnöt syntyvät
tarpeista
siksi niitä
ain
syntyy

kunhat oot...

kun paljossa oot
vähäsessäkin
kunhan vaan oot,
elät,
muuten et ois,
et elämää näkis
et sen nurkkakuntia,
pyhäpäivänseutuja,
niittykukkia ja jyrkän kallion
lohkareita
riittää kunhan oot
- vähässäkin

luontoihmeelliset...

kesä antaa
tilaisuuden
huomata
luonnon
ihmeitä,
pieniä ja arkielämän
huomaamattomia,
heitä
luomakunnan pystyssä
pitäjiä,
heitä joita voi tavata
- vain vilpittöminmielin,
kumartuen elämäntasolle
jossa ei sanoja tarvita,
vaan vilpitön mieli avaa
luontoiheellisten ovet

maakuntavero...

maakuntaveroa kaavaillan
mut keitä sillä
verotettais?

jos kunnat ovat
kivet ja kannot
veropohjansa
laajentamiseen
kääntäneet
ei siihen parannusta
tuu leveimillä
hartioillakaan

muttta muuuten maakunnissa
on
mahdollisuus,
kunhan jätetään
verot kunnan
kerättäväksi

luoto...

luodolla nököttää
kalastajan mökki,
ikihonka ja nuorempi,
mökin seunustalla pihakoivu
nojaa sinistyneeseen
hirsiseinään,
kauniiseen seinään
jonka räystään alla
haarapääsky pesii

kalastajaukko selvittää
verkkojaan,
puhelee itsekseen
ja koiransa kuntelee
välillä häntäänsä
heiluttelee

veneeni lipuu luodon
ohi,
tervehdin
ja ukkokin,
jatkan matkaani
iltaauringon suuntaan
kohti omaa
luotojain

luoja...

luoja on
suurempi
kuin
tehokkainkaan
hän on
mahtavapi kuin
kukaan,
siis
miksi luojaamme
väheksymme sillä synnymme
ja lähdemme hänen
sylinsä kautta

bussivarikko...

bussivarikolla
on
monenmoista väkee
on
maailman ääristä
on
nurkan takaa
mut
kaikille on yhteisöllisyys
tärkeää,
työtoveruus,
sillä
työpaikka onkuin koti
josta pidetään huolta
eikä sinne tahdota turhan
huolta
sillä onhan se jokaisen
yhteinen koti,
elämänleivän
tulonlähde

kovia kokenut...

kovia kokenut
ei saa
arpia,
sillä hänen
syvempänsäkkin ovat
umpeutuneet,
mut ne yhäkin vuotavat
ovat tehneet
hänestä
immuunin
joka ei saa tunteita
värisemään
ei silmänkulmaa kostumaan
- hymyä herkistymään

liiaksi hymyilevä....

liiaksi hymyilevä
vierastaa
tuttujaan,
sillä hän kaipaa
vain ohimenijöitä

yötön yö...

juhannuksen tietämillä
luontolintu hiljenee
sillä pesässään
pikkuset nokat
ammollaan,
mut
ihmiset ilomielellä
juhannusyössä
eikä muissa töissä
sillä
nyt on yöttömän yön
hetki
suven valoisin
retki

puolustajat.....

luonto
on
jokaiselle
jotain,
siksi sillä täytyisi olla
monta puolustajaa,
- mut missä
lienevät

sankarit....

sankariksi ei synnytä
siihen kasvetaan,
sankareilla ei ole
kunniamerkkejä
ei loistoasemia
vain
kohtalon sanelema
hetki

yötön yö...

yötön yö
kesäyö
silloin monen matka
rannoille vie
tuonne maaseudun siimekseen
tuhansien järvien notkelmiin,
sinne niemennokkaan
luonnonhelman
jossa luonto
kauneimillaan

kertaalleen kuolleet...

kertaalleen kuolleet
ihmiset
ovat
kauheimpiä
nykyhetken arvostelijoita

hetket...

pienet hetket
ovat enemmän kun
suuremmat
sillä niissä
olet
läsnä

maaseutu...

maaseudun
elämänrytmi
luo mieleni tunnelmat
sen tuoksut ja mäen harjanteet
suovat mieleni
joka notkelmaan,
niittylaaksoon ja
suonsilmäkkeeseen //
maaseutu tarjoaa
minulle tilan
- tilan jota minun ei tarvitse aidata
ja mukavuuksilla kalustaa
sillä siellä on kaikki

luonto...

luonto
on
elämän perustaa,
se on ollut ennen meitä ja
jälkeemme jää,
saastuttamalla sitä tapatamme
vain itsemme,
sillä luonnolla on voimansa
selvyytyä
- meillä ei

ääripäät...

kukaan ei ole kerinnyt
maailman
ääriin,
sillä
sinne on matkaa

ääripäissä on
kylmää,
kuolettavan kylmää
ja sieltä voi pudota
- ei mihinkään

pilvien yläpuolella
on
tilaa,
mutta siellä ei kasva pihakoivuja
eikä siellä voi vetää
salkoon siniristilippua
juhannuksenakaan,
joten pysyn
paikallain
- ääripäiden välissä

suuria herroja...

suuria herroja ei kannata
matkia
sillä he ovat
pehmeitä poikia,
tuskin
heitäkään
- mutta ikipetäjälle kannattaa
kumartaa,
hyviä jutustella
sillä se on
kasvattanut itsensä
vuosisatoja eikä
ole välittänyt
myrskytuulten
ilkeyksistä,
leutojen säiden
lässytyksistä,
vaan ainoastaan
kangasvuokon
turinoita kuunnellut

punoa...

suruja ei kannata
punoa
eikä riitoja
takoa
sillä elämässä on
hetkenverran
aikaa,
juuri sen verran
että hyvinmielin
kerkiää

vilma...

vilma tytöntyllerö
sulomieli
kaunokainen
lapsenlapsein
kultaposki,
rakkautemme
kukkanen

hymynsä herkän heleä
katseensa valon tuoja
äänenensä soi
satakielten tahtiin
siksi katseeni hänet
tuontuosta kohtaa
vaikka välillämme olisi
matkojenkin päät

samankaltaiset...

ihmiset ovat
syntyessään
samankalaisia,
viattomia
kuten kissan pennut,
leijonankin,
mutta sitten
kaikki muuttuu,
monen luonne suuttuu
sillä sisänrakennettu
elämänDNA ottaa
ihmisen kasvatettavakseen,
toiset
toisenlaisiksi,
toiset muunlaisiksi

herrasmies...

elämässä platioitunut
herrasmies
sytyttää
piippunsa
samalla kun tarkkailee
onkikupua,
hällä ei ole kiire,
sillä aamuaurinkoko vasta nousee ja
kun se ylittää
ikimetsän
silloin kupu liikkuu,
siksi hän nauttii
elämänsä aamusta,
niinkuin aina ennenkin,
sillä onhan elämässä
platioitunut
herrasmies,
luontoäiteen poikanen

arjen pyhät...

arjen pyhät ovat
leppoisia
sillä ne suovat hetken
- olla vain
pyhien pyhät ovat juhlapäiviä
ja silloin täytyy tälläytyä
parhaimpiinsa
ja olla
olevinaan

musiikki..

musiikki rauhoittaa
mielenmieltä,
se saa saman mielen
ilosta tanssimaan
maailmankaikkeuksia
koettamaan,
sillä musiikki sopii korvien väliin
se ei kulmikkaita puhu,
vaan painuu suoraan
luihin ja ytimiin

juhannusviikolla...

juhannusviikolla
saunavastat sidotaan,
aitan ylisille pinotaan,
loimella peitetään
jotta joulusaunassa olis
kesän tuoksuu,
tammikuun pakkasilla
löyly maistuis

poispäin...

valtateitten varsilla
ei ole
tuttuja,
vain pois muuttajia,
siksi tie vetää poispäin,
surusilmällä mietin
moista,
sähkötolppia ja entisiä kyliä
sillä sieltä alkoi
meidän monen tarina
joka paketoitiin
taajamiin,
joissa ihmiset ovat
olijoita,
eivät kyläläisiä

huomisen lapsi....

ihminen rakastuu
vahvasti vain kerran
pettyy
useammin
siksi hän on
huomisen lapsi

kuutamo....

kuutamoinen
yö
antaa
paljolle unelmat
hetkille
enemmät

savusiika on tuimaa...

kevään kääntyessä
kesään
on
jo
mielemehut
juotu,
siksi hiki virtaa ja harmiskuttaa
kun on
turhan kuumaa
eikä oo enää keväistä
onnen huumaa,
siks
nyt huimaa
kun
savusiikakin on tuimaa

maaseutu...

maaseudulle pääsee
moottoritetä
pikin,
ajamalla ihan sen loppuun ja
sitten kääntymällä
kuoppaiselle kantatielle
jonka jälkeen pölyiselle
hiekkatielle,
sitten ootkin perillä,
olet saapunut
isiesi synnyinsijoille
jotka keskustapuolue nylki
sukupuuttoon

luontokukka...

luontokukka
ei lupiinia karsasta
vaan sitä vierastaa
rangon rantaasukaan
taloudenhoitaja,
joka joutuu työkseen
herransa puutarhaa kitkemään

en ole ikuinen orpo...

en ole ikuinen
orpo
- hetken verran vain
sen hetken
kunnes
tunteitteni syrjäkulmat
eivät kyynehdi

katselen maailman
sotia
rauhanranteita ja
jumalattomia eläimiä
- ihmispukuisia

olen melko kypsä
ihmiseksi,
mutten
pahuuteen
kateellisuuden
katkeruuteen,
siksi olen hetkenverran
orpo

itä...

itä
on
aamuauringon
ilmansuunta,
mutta sieltä tulee
myös kylmää
- tuulta

hymy...

elämän salaisuus
on
hymy
- se tavallisen katseen
hymyilevä

mansikat...

kevään ensimmäiset mansikat
ai ai
miten maukahat
- heinjoen tilan
maistuvaiset
niitä mussuttelee ihan
ajankulukseen
sillä makunsa on
kesäisen maittavaa
melkein ahomansikan
luomaa tunnelmaa...

tietokone...

tietokone on
köyhän
ystävä
se avauttaa kurjallekkin
maailmaa
- maailmaa joka muuten hältä jäisi...

hiljaisuus....

hiljaisuus auttaa
kuulemaan ja
-paremmin näkemään

maakunta...

maakunnan täytyy olla niin
iso,
että se pystyy
itseään
kannattelemaan

luoja loi maan ja taivaan...

luoja loi maan ja taivaan
hän ähersi ja pakersi
ja viimein
punnersi
ensimmäisen
ihmisen,
kauhistui tekostaan ja lähti
yläilmoihin
- tekeleensä jäi
keinumaan
puun latvaan

kutkuttelee...

jos keskustapuolue olisi
palkansaajan puolue
se jyvittäisi
maaseutukuvaa
pellonpinnarta ja
kaikkea luonnollista,
mutta nyt se
- kutkuttelee

raottaa...

kesä antaa ihmiselle
tilaa
se avaa sielun syvemmät
ovet
ovet
joita avaamalla
voi nähdä
itseään
unelmia ja tekemättömiä///
rakkautta ja vihaa
mitä vain
jos ovea
- raottaa

väittelijä...

tunnen yhden kaverin
joka on
väitellyt
tuhannesti,
mutta hattuja ei
- tohtoroinut

uudesti...

uudesti et voi elää
et eilistäkään
- siksi paina joka
päivä alusta loppuun

etätyöt...

ennenvanhaan
tarvittiin
hommassa kun hommassa
apumiestä ja
vänkäriä,
tänään pärjätään
- etätöillä

menemään...

ei elämää voi kävellä
läpi
vaan sinne on
mentävä
olemaan,
kunnolla menemään

suunnistaja...

suunnistaja
luonnostaan
rastilta rastille
menijä,
mut parhainta siinä on yöttömän yön tunnemat
metsäntuoksuiset hetket
jolloin katsot karttaa
ja tahdot turhat lenkit karttaa,
jukolanviesti
on
suomalaisuuden syvintä
sillä siin me tähänpäivään
olemme
itsemme rastitettu

askel...

jokainen askel on
merkittävää,
mutta ottamatta jääneet
mekittävimpiä
siksi
jälkeenjääneillä
askeleilla sun on
mentävä

puruveen rannalla...

kesäilta
tyynen järven
pohjukassa
kauniin saimaan vesistössä
kerimäen puruveellä,
täällä tunnen kuinka luonto
elää ja hyvinvoi
sillä ihminen on antanut sille
mahdollisuuden
eikä ole valjastanut luontoa
tehotuotantoonsa

iso osa..

iso osa elämästä
on
silmien räpsyttelyä
siksi kunnioitan niiden
lepotaukoa
samalla kun itsekkin
itseäni tyynyttelen

norja...

norja on viisas yhteiskunta,
sillä siellä ei
saa eläimiä vangita
ja hienojen rouvien kauluksiin
laitattaa

suomen sodat...

suomen sodat on
tähän saakka käyty
korpiselillä,
mutta uudet käydään
kaupunkien rintamilla
sil siellä on vihollisille
teurastettavaa,
siksikin suomi täytyisi asuttaa kolkasta kolkkaan
kuten ennenvanhaan

hsl...

hsl
on
malliesimerkki
kuinka saadaan
päivittäiset asiat hoitumaan
ja monet noitumaan

moittiminen...

moittiminen on
raskasta,
varsinkin kun sen tekee
aiheesta

ääriliikkeet...

ääriliikkeet
ovat vaarallisia
yhteiskunnalle
sillä heillä on immunittisuoja
puolueittensa
hallinnossa

maahanmuutto...

ennen ihmisen piti
itse korjata autonsa,
nyt täytyy
viedä huoltamoon,
autokorjaamoon
jossa asentajat
täyttävät
maahanmuutto anomuksia

perjantai...

perjantai on
joka viikkoista
- mut näin
loman alkajaisiksi
se tuntuu kesäsaunan
tuoksuiselta,
elämän ihanaiselta

sukupuolielimet....

aika laskee
vähentämättä,
se rypyttää otsanahan
ja sukupuolielimet,
siksi
niitä kannattaa
käyttää aikanaan,
ryppyvoidetta toisinaan

ilon kautta...

ilon kautta on
vaivatonta
hymyillä,
ilorintaisesti pyörähdellä
ja
tulevaisuuteen
tassutella

kesäloma...

kesälomalle on kiva
lähteä
sillä
silloin
kaavat ja kaavakkeet
mielestä haihtuu,
vaihtuen
rantamaisemiin
iloisen itäsuomen maisemiin,
sinne missä ihmiset luonnollisimmillaan
sinne missä ilo ja hyvätuulisuus on
kotokulmillaan
- sinne

keskusta hävisi vaalit...

keskusta hävisi vaalit
mutta sai valtionkoneistoon
kaikki
pudonneet
konkarinsa,
sillä
punamultaisessa hallinnossa
itää
- jyvä

aamuaurinko...

aamuaurinko nousee
idästä,
joten turha sitä on tiirailla
iltapäivän suunnasta

puolestapuhujat...

puolestapuhujia tarvitaan,
ainakin silloin
kun
totuus suljetaan,
tosiasioista vaietaan
- silloin
kun apua tarvitaan

luonnonhelma...

kun mulla on
ahistavaa
lähden luonnonhelmaan
helpottumaan,
istahan kannolle
tahi pitkäkseen kalliolle,
joskus soutelen koko
lahden mitan,
rantaudun ja nokikahveet
kiehautan,
toisinaan
yönylikin saaressa
majailen

yritystuet...

yritystuet ovat
haitallisia
sillä ne luovat epätervettä
kilpailuasetelmaa,
mutta
ne sallitaan
yhteiskunnan edun vuoksi

markkinatalous ei ole
nyt
puhtaimmillaan,
eikä sosialismikaan,
joten sekataloudella
mennään
- voi sentään

ikimenijä..

kaikista jutuista
ei kannata pitää
lukua
- ei ainakaan
ikimenijän

älä syö eläintä...

et syö
ihmistä,
ethän
eläintäkään

ihmissyönti on
kiellettyä
ja pian eläintenkin
- hyvä niin
sillä
toistemme syöminen ei ole
maailman maukkainta

puruvesi...

puruveden
rantakalliolla
on
hyvä olla,
nokikahvit nuotiolla
kesämielen tuokiolla
siellä tunnet luontoäiteen äänet
kiurun ja käenpojan,
suvikesän tyynet tunnelmat,
siel
tunnet tunteitten syvempiä
noita suvimielen ihanuuksia

suomen vahvuus...

suomen vahvuus
on
demokraattisuus,
ristiriitojen
sovittelutaitoisuus
se joka syntyi talvisodassa
siksi
olemme tämänpäivän
hyvinvointivaltio
- siksi
olemme

elät...

ymmärrät
sydämmesi verran,
kadut tekojesi
jälkeen
mutta ennen niitä
elät

yhteenliittymä...

kokoomus on
hyväosaisten
yhteenliittymää,
keskusta
surkastuu ja
toisten siivillä
jyvittyy,
demarit ovat ikuisuuspuolue
niinkauan kun ihmisiä
riittää,
muut nokkivatr vallan
jyviä

kauneus...

luontokunnan
kauneus on
sen
päivänselvyys,
syysmyrskyn hymy
ja talvipakkasten
punaposkisuus
joka keväällä levollisesti
hymyilee ja
kesää kohden
mielen mukavia säteilee

hiljaisen vaiti...

ihmiset tykkää uutisista
- naapureitten,
mutta muuten ovat
hiljaisen vaiti

rikas..

rikas ei ole
rahan varakas
vaan hän joka sitä tienaa

muurit...

nykyajassa elävät
tämänpäivän
lapset,
muutama eilinen,
mutta harvoja
tulevaisuuden näkijöitä
sillä
heillä ei ole eilisen juuria
vaan
muurit joihin heidät on
kasvatettu

pienet asiat...

pienet asiat
jotka toimivat
päivästä toiseen
- elättävät

suuret puheet...

suuret puheet
eivät kuulijoita
kaipaa
sillä niissä ei ole
äänen
värettäkään,
totuuden siementäkään
vaan
ääni joka itseään
kalventaa

ilkeät katseet...

ilkeät katseet
kääntyvät puheiksi
ja viimein teoiksi,
siksi
kylän arin
väistää
tavatessa,
hän
suvuton ihminen,
muualta muuttanut jolla
ei ole sankarihaudoilla tuttuja,
eikä hän tunne edes kylän pappia,
siksi hän tavatessa väistelee
mutta ohittaessaan
katseet
- hymyilee,
onhan hän kylän ensimmäinen
kanapaimen
toimeton
sillä nuo kurjat munijat elävät
häkeissään,
yhteiskunnan häkeissään

unohdettu mestari...

unohdettu mestari
ei hälise,
murjota eikä
viuhkoja heiluttele,
vaan istuu puistonpenkillä
syöttäen puluja ja seuraten
ohikulkijoita
jotka ovat
kiireisen tuntuisia,
hymyttömiä menijöitä

mestarilla ei ole kiire,
sillä hän on päässyt
kiireen päähän

toisin oli silloin
kun
mestari oli juhlittu
kansallissankari,
silloin jolloin hän
oli
treenattu kone
silloin

tänään hän hymyilee
ja on olevinaan,
ennen oli toisin

juhannus hälvässä....

juhannus
ja rantakala,
hälvän juhannus,
yöttömänyön tunnelma
sitä ei kaupungista löydy,
vaan sinne pääsee menemällä
maailman suurimman puukirkon
-    pitäjään, savonlinnan kerimäelle
tuonne itäsuomen mukavalle pientareelle
jossa käkikin kukkuu luonnollisemmin, sinne
matkaan tänäkin vuonna, sinne luontoäiteen tiluksille

kiehtovaa...

elämä on hetkiä
tarinoita
monia mutkateitä
suorempiakin,
siksi se on kiehtovaa

saimaanvesistö...

saimaanvesistö on
luontoäiteen
luomaa
siksihi siellä ihmismieli
mielellään viettää
lomaa
siellä tunnet luonnon
monimuotoisuudet
elämän yksinkertaisemmat
hetket/
- hetket
joita et
muualla taidakkaan

luottamustoimi...

luottamustoimi
on
hommista vaativin
sillä se on
tunteilla uskottu

luontokukat...

luontokukat
ovat
suvikesän
kauneinpia
sillä ne ovat
luntoäiteen istuttamia
rakkaudella kasvattamia

reissumiehen työ...

reissumiehen työ on
kaukana
se on
siellä missä et voi
kotityynyyn nukahtaa,
läheisen syliin painautua
se on pitkiä päiviä,
yksinäisiä hetkiä
ikävän aikaa
se on
semmoisen ihmisen työtä
joka antaa itsestään paljon pois,
mutta kotiin saapuminen
korvaa monta unetonta yötä

markkinatalous...

markkinataloudessa on
kaikilla
mahdollisuus,
niilläkin
jotka muuten
menisivät
niin ettei heitä huomattaiskaan
mut
se myös on
osattomalle onneton taival
jos hällä ei ole
onnetarta

nukkuessa....

elämä on
mukavaa,
mutta sitä ei nukkuessa
huomaa

kauppakeskus....

kauppakeskus on
isonrahan
ratas
- sitä pyörittävät
ahneet kidat

tähdet...

yötaivaan tähtiä
on tuhat ja sata
mutta sinä olet
tähdistä
ainoa
jota yötpäivät
haluan katsoa

saimaannorppa eeva...

saimaannorppa
eeva on
kolkyt vuotias
komia rouva
saimaansaaressa
tuolla puhtaan vesistön
niemekkeessä,
sillä eeva asustaa
eikä halua muualle
matkustaa
sillä toista yhtä kauniin
rauhallista kotopaikkaa
ei muualla lie

muovikassi....

aikojen alussa
ei ollut
muovikasseja,
ei edes
mitään sinne laitettavakaan
sillä
kaikki oli käsivarren
läheisyydessä
- kaukaisemmat puun latvassa

riiidat...

riidalla
rakennat aitaukset
sovinnolla hyvänmielenlaitumet
joissa kukkii
hymyisät mielet ja
sovinnontekijöiden kukkaset

huomiseen....

ken on elänyt
eilisen
hän näkee
huomiseen

kielonkukanmaa....

kielonkukanmaassa
on
ain kevät,
siel on
tuomenkukkasten
tuoksuinen kevät,
siellä kevätpuroset
laulavat,
satakielet enemmän
siksi
elän elämän enemmän
ja voin
elämäni arvokkaimmin

politiikka...

politiikka on
jokapäiväistä
elämänruokaa,
siksi sitä tulee
nauttia elämänterveellisesti
eikä tyytyä yhteen
leivänkannikkaan

baarissa....

baarissa on
tunnelmaa
sillä siellä
istuvat
- yksinäiset

kannonnokka...

juokseminen
on
mielenkeveyttä,
hirmujuoksu
sielunhyvyyttä,
mutta huohahtaminen
kannon nokassa
on jo
elämän
terveellisempää

vilpitön...

vilpitön mieli
ei
ahnehdi

veto veks..

joskus on veto
veks
silloin on
pareen käydä
pitkälles
ja
olla ylösalas
joutenpäin

sinä...

toista ihmistä tulisi
kunnioittaa,
hänet tulisi huomioida
sillä hänessä olet
sinä

koulutettu kansakunta...

koulutettu kansa on
sivistynyttä
eikä se orjan asemaan
asemoi
sillä hällä luonnollansa
jotain paljon
pyhempää
- demokraattisuus

tästä ei kaikki tykkää
ei nyhtäjät ylimmät
eivät kurjuuden
kuninkaat
mut
hyvä niin
sillä ihminen olkoon ain
vapaa
kahleistaan
ja varsinkin orjana
asemastaan

siksi koululaitos olkoon
voimissaan
tiedontaitoa tulvillaan
ja sitä jokaiselle tarjotkoon

ilta..

ilta on jo aamuun
vierähtänyt
eikä mulla uni silmään
tarttunut
vaan virkkuna
iltaani viettelen
aamukuutta oottelen

päivän hälyt laantuneet
vain
pihakoivuni suhisee
ikihonka tuhisee
siel tääl
yön elävät liitelee
mutteivät mulle tuu
haastelee
joten kirjoitan runon jos
toisenkin

kuningasvalta...

jos meillä olis
kuningasvalta
ei
ois unelmiakaan
sillä
demokratiassa
nekin mahdollistuu,
koska ne
vaaleilla valitaan
totuutta  paetaan
huomiseen puetaan
tukiaisilla tuetaan
jos mukaan luetaan
muut unholaan suletaan
- ja taas uusi vaalikausi
avataan
uurnilla tavataan
sillä eletään
demokratiassa,
vaaleilla valitussa

suretuttaa...

kun suretuttaa
sure,
sure kaikki harmitukset
ikävät ja muut
ikävänjutut
huuda vuorten taa
pilviverhon lävitse,
sure
sillä vain siten voit
hymyillä
ja vapaudessa ratsastaa

jalkapatikka....

kaikista kulkumuodoista
läheisin on
jalkapatikka,
kaikki muu
on
joutavanpäiväistä

iso...

maailma on iso,
mut vain niille
jotka eivät
sijojaan
jätä

tyhjyyden herrat...

väsynyt ihminen
ei kumarra
tyhjyyden herroille

vieras...

vieras on
alkuun
viaton,
- lopultakin jos
ei kotiudu,
talontapoihin samaistu

takavasemmalla...

joskus on viisainta
olla
takavasemmalla,
ainakin silloin
kun
haluaa myöhemmin
huilata

puruvesi..

kesän heleä
hetki on kun
saunapuhtaana
saa pulahtaa puruveteen,
tuohon luonnonpuhtaaseen
luonnonluomaan,
sillohi harmit ja kolotukset
lakkaa ja mieli tyynenä
pitkin rantavettä kuvastuu

saunavasta...

saunavasta tuoksuu
kesänhyväiselle
rantasaunaiselle,
elämän mukavalta
siksi kaikkien
hymy on
luonolllisen kaunis

oikeudeton..

ihmisillä
ei ole
etuajo-oikeutta
toisiinsa nähden,
mutta
jotkut ottavat
oikedettoman
oikeuden ja unohtavat
inhimisillisyyden elintavat

terrasioi....

luonto on
ihmistä
suurempi,
se on vahvan
kestäväinen
vaikka ihminen
kaikin voimin sitä
terrasioi

mahdollisuus.....

elämässä on paljon
mahdollisuutta
tuhat ja päällekkin
siksi jokaiselle
riittää osansa verran,
mutta vain yhden kerran

yksi....

yksi on
monen
ensimmäinen

varjot...

varjot eivät  arkisin
kanssani kulje
sillä meen
paljaspäin
kuljen vailla tunnontuskiain
valoisinmielin
eespän ain,
mutta joskus haluan
tunnelmasta toiseen
sillohi
lähen kuutamon valaisemille
polullein
yömyöhäisille reitillein
siel varjoni mukaan liittyy
ja kuljemme kuutamonsiltaa
unelmiin päin

latvaoksa...

alkukesä ja
uusi linnun pesä
pihakoivussa
ihan latvaoksan
haarukassa,
siellä on linnun koto,
sielt kuulen aamun
kauneimmat laulut,
sieltä virittäytyy mun
kesäpäiväni jossa ei
alakukoisia hetkiä laisinkaan
siksihi päiväni teen
- iltaan saatan
kun tunnen pihakoivuni
sävelet ihanimmat
mielessäin

kiihkomieliset...

kiihkomieliset eivät
pysty
sulattamaan
kanssakulkijoita
jotka poikkeavat
heistä

ääriainekset...

ääriainekset
syntyvät
- etuoikeutetuista

lapset...

lapset ovat
elämän
kukkasia,
kauniimpia kuin unelmien
paremmat,
rakkaimpia
kuin
toiveitten ylimmät,
sillä lapsuus on
ihmisen parempaa aikaa

värjöttelee...

eläminen ei ole vaikeaa
senkuhun herää
aamuisin
ja kahtelee
auringon tulosuuntaan,
jos illansuuhun kurkistaa
niin het
rupee nukuttaa

elämä  ei ole tärkeää
sillä se on jokapäiväistä
herkkua
jos pystyssä pysyy

elämä on kevättä,
muut vuodenajat se
värjöttelee

myrskynsilmä...

huomisen huolet
monia huolettaa
ne hyvänmielen kuolettaa
suorastaan syletyttää
mut
taipua ei saa
myrskynsilmän eessäkään
sil
omantunnonryhdikkäänä
epätoivokin taltutetaan

Slungimmin....

Maaseudulla
Joutuu
Tarpomaan,
Stadissa slungimmin

Rotukissat...

Kun maailma alkoi
Ei ollut
Nettiä
Ei edes kunnon
Mitään,
Oli vain arki,
Yötä myöten
Eikä silloin ollut
Rotukissojakaan
Vaan
Helvetin raatelijoita
Jotka kulkivat pirun kanssa
Käsikynkkää
- tänään on toisin
Kaikkea on
Rotukissojakin ja pirukin
On laimentunut

Netti...

Ennen nettii
Piti
Ite
Ettii

Hyvyys....

Hyvyys loistaa
Kauemmaksi
Kuin
Kauinkaan
Sillä sitä saattelee
Hyvänmielen
Sydän

Maailmanherrat..

Maailmanherroja
Putinia
Ja
Trumppia ei voi
Tuomita
Mistään
Sillä he hallitsevat
Tuomitsijansa

Aatella.

Kesällä tulisi
Lökötellä,
Riippua huoletonta,
Aatella tyhjän tyhjyyttä
Ja
Valvoa aamukuuteen
Muttei uuteenvuoteen
Sillä täytyyhän
Sitä päivätirsatkin
Vetäistä ja hyvätolot
Huokasta

Punottu elämä..

Punottu elämä
On
Sotkuton palmikko
Joka ei selviä
Elämän synkemmissä
Siksi
Elämää ei tulisi sitoa
Eilisten tuomiin
Sillä huominen on aina
Mahdottoman mahdollinen

Kurjuus...

Jos heikomman
Tahtiin
Elettäisiin
Kurjuus näkyisi
- Huomiseen

Yhteiskuntakelpoinen...

Yhteiskunta pyrkii
Olemaan
Kustannustehokas
Siksi
Kaikki eivät ole
Yhteiskuntakelpoisia
Paitsi
- vaaleissa

Orjat....

Orjilla ei ole
Työaikalakia
Siksikin
Ammattiyhdistysliike
On
Tärkeä

Aikuisten tauti....

Lapsille kaikki
On
Mahdollista
Sillä Heillä ei ole
Aikuisten
Tautia

Tulivuoren purkaus

Tarvitaan vain
Tulivuoren
Purkaus niin
Maailma hiljenee
- niin Suuri on luontoäiteen
Mahti
Ettei siihen yllä
Ihmismahti

Aikaa ei ole..

Aikaa ei ole
On vain
Vanhenevia kasvoja
Nuoruuden muistoja

mitäänsanomaton...

ihmisen ei kannata
itseään enemmäksi
keretä
sillä silloin hän etuilee
luonnostaan/
itsestään
omasta minuudestaan ja muuttuu
käveleväksi
mitäänsanoattomaksi

hetki...

olen hetki
pysäkin välinen
sen vertainen hetki,
joka ei muita liikuttanutkaan

karjalainen ihminen...

karjalainen on
ilon ihminen
hän tuntee vaaran vuoret
seesteiset suvantohetket
kurjat evakkomatkat
toisten nurkissa
värjöttämiset,
siksi karjalainen ihminen
ymmärtää
tätäkin päivää
vaikka polvi on toiseksi vaihtunut,
evakkoreissutkin,
siksi kun näet
ilosilmäisen ihmisen
vaikeuksien keskellä
tiedät että hänen juurensa
ovat karjalan kauniista maakunnasta

parisuhde...

parisuhde voi hyvin
jos kodin ovet
sulkeutuvat
äänettömästi ja
avautuvat ilonrintaäänillä
- arjen harmaudet
käsitellään valoisasti
sillointällöin
pikkasen murjotellaan,
elonvenhettä keikutellaan
ikävyyksille poispäin
heilutellaan

pienenkunnan sisäsiittouisuus...

pienenkunnan sisäsiittouisuus
johtaa siihen
ettei siellä sikiä
huomisen nälkää

vaaleja käydään/
paikkoja jaetaan/
hyvillämielin
ollaan,
vaikka se tie on
tuonelan tie

pieni kunta
elää ja voi aina paremmin
jos sen ovet ovat
vilpittömän
avoimet

helsingin kadut...

helsingin
kadut täyttyvät tulijoista
käymäntieltä
poikenneista
irtonaisista mielistä
jonninjoutavista
tuuliviireistä,
mut
on siellä sisäsiistejäkin
ihmisiä,
kuten
kaupungin pormestari,
jota ei kokoomuksen
vanhurskaat saa taivutelluksi

myrkytetty...

rumia puhuvat
viattomat
silmät,
sillä heidän sydämmensä
on
pahoilla myrkytetty

jumalaton ihminen
on
orpo
viaton luonnonlapsi
jolla on
aatamin silmät
ja muhamedin viekas etusormi
siksi
ihminen on pahuuden sijaiskärsijä
pirunpojan
kokoinen koltiainen

tavallinen päiväni...

tavallinen päiväni on
työtä
seuraavatkin,
mutta iltapuhteinani
teen
näitä,
enkä väitä
et ain olisi tämäkään
unelmien
suurimpia
mut
näillä tähdillä minut
on
maailmaan
leimattu

syntynyt elämään...

olen iltoja
päiviä
elämäniloja
haikeimpiakin
olen tunnelmasta toiseen
sillä olenhan
syntynyt
elämään

kerjään hyväksyntää
vaikka se on samantekevää
sillä tunnen
luissa ja ytimissäni
syvemmät itsestäni

olen aina ollut
outo lapsi
olen ollut melkein puolukan
lapsi,
tahi ainakin
kielonkukan

mut nyt oon
täyttä maallisuutta
työtä ja laskujen maksamista
olen
siis
outo lapsi

Kiireellä...

Kiireellä et
Jouda
- Vaan
Ajallaan

Huomioon...

Ottamalla
Muut huomioon
Sinut huomioidaan
- luonnostaan

Pilkata....

Jos otat
Oikeudeksesi
Pilkata,
Otathan myös
Vastuun
Teoistasi

Aherrellut....

Ilta luo hetken
Jolloin
Voi
Huokaista
Mutta vain jos
On
Päivänmittaan
Aherrellut

Hionnalla....

Ei kaikkea kannata
Vastustaa
- ei lykätäkkään
Sillä asiat
Tapahtuvat,
Kulkevat painollaan
Ja
Lopullisen muotonsa
Saavat
Ajan hionnalla

Muukalaisvastaisuus...

Mukkalaiskammoisuus
Ja ympäristörikollisuus
On
Ihmisen  luonteenlaatuja,
Mutta onneksi
- vain populistien

Hallayöt....

Hallayöt ovat
Elämälle arkoja
Ne saattavat sadon
Kuidun partaalle
Ihmismielenkin
Syystalveen

Suomi ei siedä Uustulijoita....

Suomi ei siedä
Uustulijoita
- kurtturuusuja
Ja ihmisparkoja
Vaan kehottaa
Kitkemään juurineen
Päivineen
Jotteivät
Leviäis

Vaiti....

Vaiti
On
Äänetön tila
Se on tila jossa
On ahdasta vaikkei
Ääntäkään

Tasasta....

Asiat eivät
Ole
Suoraviivaisia
- Jos
Olisivat
Tasasta ois

tiluksilla...

elämä
on
etuoikeus
niin niittykukan kuin
ihmisenkin
siksi meidän tulisi
luonnonkukan lailla
hymyillä
huonoillakin mielialojen
hetkillä,
arjenpyhän tiluksilla
jokapäiväisillä hetkillämme

pirun hiilikoukku...

me kaikki elämme
elon tahdissa
kaikki,
niin
suuret osaajat
kuin
viisaat
ja kirjanoppineet
sekä
tyynemmät
tietäjät,
- kaikki
sillä
ihminen elää
sydämmen tahdissa
emmekä 
epätahdissa
sillä muuten olis
piru hiilikoukkuineen
vastassa

kuljet kadulla...

kuljet kadulla
muinamiehinä,
siksi hymyilet
mutta virkaatekevä tunnettu
ei kehtaa
vaan kulkee
toisin

Kuvasi....

Kuvasi
Säilyy ikuisesti
Sillä
Olet
Sydämmen kaunis

Tikittävät....

Aika on
Viisareiden
Osoittamaa,
Ne tikittävät eteenpäin,
Ikuisuuteen
Jonne en viitsi
Itseäni
Ajastaa

Hiisku....

Hiljaiset mielet
Näkevät
Paljon
Niin suuria etteivät

hiisku
Niistä

Aivoistuksellisia......

Ihminen
Erottuuttuu
Toisistaan
Paremmin kuin
Muurahainen muurahaisesta
Sillä ihmiset ovat
Aivoistuksillisia

Ajatus...

Ajatus on
Kirkkaan valosilmäinen
Kunnes
Teoiksi ahertuu

Luonnonkaunis..

Luonnonkauneus
Kukkii
Niemissä ja
Notkelmissa,
Siellä minne
Ihminen Ei ole
Osanut

Ukko ja mummo...

Vanhassa
Valokuvassa istuvat
Ukko ja mummo
Aitan rappusella,
Kana nokkii nurmikolla,
Kukko
Orren ylimmällä,
- Kuvasin heidät lapsena
Ja vielläkin aistin
Sen hetken
Vaikka välillämme on
Puolivuosisata

Nähdään....

Sanoja ei
Tarvita silloin
Kun
Hyvin nähdään

Sika...

Sialla on
Paksu nahka
Saparo ja vikkelät
Kintut
Hällä on myös
Joulupöydän herkut
- joulukinkut

Kirpputorilla...

Kirpputorilla
Näkee eilisiä
Hyvinkestäviä
Kirjopyykin pestäviä
Joka vuodenajan asusteita
- esikäytetyjä
Kiertotalouden kestäviä

Terveys..

Terveys on
Luonnonlahja
Jota tuulee hyvin
Vaalia
Sillä terveys elää
- Kannoillasi

kuntajohtaja...

kuntajohtaja
on
paljosta
päättävä,
onhan hän virkamies,
mutta menestyäkseen hänen tulee
olla
kunnonmies,
virkamies joka ei salli
idioottienkaan suita
suitsittavan
sillä sieltä hän
lopulta menestyksensä ammentaa

kyllin nuori...

olin kerran nuori
niin nuori
että kaikki oli
uutta
menin ja tulin
haavojain nuolin
elämääni kuorin
itkin onneni tähden
suruni kivuksi
rakkauteni iloksi
olinhan
kyllin nuori

tänään muistelen hyvällä
sillä en ole syvällä
enkä aina jyvällä
mut
nuoruuteni oli
yksinkertaista aikaa
turvallista aikaa
vaikka karhun kanssa
tanssittiin
ilvesten kanssa piilosilla
tulipalopakkasilla
läävän lämpimässä

tänään on askel
harventunut
kujeet laimenneet
mutta katson
lasten juttuja hymyillen
sieluni peukkuja nostellen

tuohipuu...

tuohipuu kasvaa pihallain
mutten siitä henno
tuokkostakaan
siin se keinuni
vieressä iätajat
lohduttajainain
hyvän tunteen
suonut ain
siint koen

sinivalkoisen isänmaan
lähelläin

maailmanmaine...

en runoillani
maailmanmaineeseen
yllä
en sen
laitamillekkaan
en vaikka naputtaisin joka
tavun
syvämmelläin
siksi mun täytyy tyytyä
hiljaa olemaan
aatoksiain kokemaan
pilkkaakin pilkkomaan
elämääni kesyttämään

laimentuu..

kun valta keskittyy
puheensorina
laimentuu

porot...

porot eivät tykkää
katuvaloista
siksi he jänghällä
mieluummin-
 siel tunturin kaamoksessa
neljäntuulen viimassa
iki-kiimassa
niinkuhi jounikin
kuhan panemiseltaan ehtii

eduskunta..

eduskunnassa
ovat kansan valitsemat
mutta päättäjinä
häviäjät,
nuo
valtaan turtuneet

uskonasiat...

ihminen ei voi elää
ilman uskoa
uskoa kaikkivaltiaaseen
taikkavaikka
uskoa
arjenherraan
tahi itseensä
- mut se vaatii jo pyhimyksen luonnetta

Järvenselkä..

Järvenselkä tyynenä
Kuvastuu
Siin linnut
Kuvaansa peilaavat
Sinitaivas kattonaan
Rannat rakkaat raameinaan,
Siel
Vesikirput taidokkaasti
Luistelevat,
Onkimies ahveniaan
Narraa

Mahdollisuus..

Jos haluat
Menestyä
- auta toisia
Sillä se tarjoaa
Mahdollisuuden

Raakile...

Ihminen ei ole
Uusi keksintö
Vaikka
Raakileelta näyttää

Syrjemmästä..

Syrjemmästä
Näet enemmän,
Sieltä aistit tarkemmin
Eikä siellä tuu mielenkolhuja
Jotka pitävät sinut itsellään

Luontoherrani...

En omista aikaa
En hetkiä
Enkä
Huomista,
Minä vaan kuljen
Kuljen
Luontoherrani luvilla

Hetkenverta

Hyvä ei Ain
Ole
Makiaa
Vaan joskus
Kitkerän
Iltapäiväistä jossa
Varjot päällimmäisen
Rakkaudettomina
- Hetkinä
Jotka eivät ole sinulle
Hetkenvertaakaan

Puoliksi ihminen...

Puoliihmiset
ovat
Kansoittaneet
Lähiöt
He ovat asemoituneet
Lähiöihin ja käyvät
Silloin tällöin
Tuulettumassa
Vähäasustusseidulla,
Isovanhempiensa
Synnyinsijoilla

Kesäaamut...

Kesäaamut ovat
Tuoksukkaita
Kesäniityn heinäisiä
Elon pieniä pörriäisiä
Sireenin tuoksuisia
Aamukasteen
Mukavia

Sodat ja vihanpidot....

Kaikella on
Merkitystä
Pahoilla ja jumalan
Hyvilläkin
Niinkuhi puolisoilla ja
pakanoilla
Sekä turhan tärkeillä,
Mut yhtä en ymmärtää saata
Mikä järki on synnyttänyt
Sodat ja vihanpidot

kehätie...

kehätie on pitkä
laidasta laitaan
se on
sykkivä sydän
elämänsydän
sen varrelle mahtuu monta
kotia
koditonta
yksinäistä
seurallista
satamaa ja teknologian syvempää
tapiolakin
vaikkei sen entistä puutarhaa

laskea...

ei elämää voi
laskea
sillä se elää
luontonsa mukaan
aamusta iltaan
vuodesta toiseen
ikuisuudesta
kauempiin
- vain ihminen voi
laskea
ja ynnätä

Aamuhämärä...

Aamuhämärää
Hiljaisen mukavaa,
Istun puiston penkillä
Minä ja oravanpoika,sekä
Tyhjentynyt sämpyläpussukka
- oravanpoikaa ei nukuta
Minua kyllä
Mutta työuoroni päättyy
Parin tunnin kuluttua
Silloin kun ensimmäinen ratikka
Liikennöi

Hetket....

Tuhannet
Hetket
On
Elettävä
-hetkiset joutenollenkin

Niittävät...

Alavien peltojen takana
Korkeat vuoret hymyilevät
Karuin ilmein katsovat
Katsovat
Kun kauemmaksi
Sillä sinne
Näkevät
Peltovainioitaan
Niittävät
Elämänsä viljaa korjaavat

Sinitaivaalla...

Sinitaivaalla
Tuikkii
Loistava tähteni
Siksi mun on mukavaa
Lähteä
Päiviini tarttua
Elämääni asettua
Sil tunnen loistavan
tähteni
Siksi aamuni mukavammin
Aukenevat
Iltani raukeavat

Keskellä Helsinkiä...

Keskellä Helsinkiä
Autot ajavat
Ihmiset menevät
Ratikat vievättuovat
Mutta kukaan ei mihinkään

Tyynyttyy...

Ilta on
Tyynyn
Tyyssija
Siksi sille kiireinenkin
Haluaa tyynyttyy

Kylätiet...

Maantiet vievät
Kyläteille
Joiden päässä
On
Tyhjenneet kylät
- Moottoritiet vievät
Menneisyyttä ees taas
Vauhdikkaasti
Mutta kukaan ei hymyile
Kuten ennenvanhaan
Kyläteiden varsilla

Kuulostelee..

Vanhemmiten ihminen
Näkee ja kuulustelee
Tarkemmin
Vaikka
Kaikki muu onkin
Haalistunut

Tyynijärvi....

Tyynenjärven pinta
Tyynyttää
Mielenkalastajan
Sillä siint
Hän
Tuntee kuvansa
Muttei voi sitä
Raamittaa

Minuutti....

Minuutti
On
Pitkä aika
- silloin tällöin
Mut useimmiten
Huomaamaton

Latistaisivat...

Sateisena päivänä
Tunnelmat
Tyyntyvät
Räystäiden suojiin
Hakeutuvat
- sillä silloin puroset
Virtavat ja helposti
Tunnelmia kuljettaisivat
Päivänpaisteisiin veisivät
Ja tunnelmat latistaisivat

Tutkittavaa....

Kun olen kauan
Paikallain
Pitkästyn
Sillä minulla ei ole
Enää
Tutkittavaa
Siksi
Haluan sillointällöin
Luoksesi

Värjöttelet....

Värjöttelet suotta
Yksinäis
Turhaan itsesi
Syrjempään istutat
Sillä sinua kaivattaisiin
Hyvällätapaa tavattaisiin
Sil olethan nähnyt ja kulkenut
Kunnioitettavan elämän hetket

Vientituote....

Suomalaisuus
Kiinnostaa
Siksi satsaamalla
Ympäristöömme
Luomme vientituotteen
- sillä kehittyvät yhteiskunnat osaavat
Kopioinnin

Luontokukkaset..

Kesä kutsuu
Ulkoilmaan
Pienrareille pellon reunaan
Rannoille suvisille
Luonnonhelmaan
Kesäniittyjen
Sil siellä
On
Ihmisen hyvä olla
Luontokukkasten
Seurananaan

Mieli...

Kevät tulee
Ilomielellä
Se tanssii Ain
Suvisävelii
Eikä se eilisiä
Murehdi sillä sillä
On
Kevyt mieli

Kiellot....

Kielloilla ei
Päästä lopulliseen
Ratkaisuun
Vaan
- hyvällä sanomisella.

Ilta...

Ilta tuntuu mukavalta
Jos on
Päivän mennyt

Riippuvainen....

Ihmisen elämä
On
Riippuvainen
Toisesta ihmisestä
- alusta loppuun

Kartta...

Karttaa tarvitsevat
Ennen
Käymättömät

Pienet hetket....

Pienet hetket
Ovat
Ikuisia
Sillä ne ovat
Tähdistä kirkkaimmat

Näkee...

Kun tarpeeksi
Näkee
Ei halua
Pieniä kuullakkaan

Kaluttu....

Joskus on
Hyvä vaihtaa
Maisemaa
-etenkin silloin
Kun
Entinen on kaluttu

Puoliltaöin...

Puoliltaöin kuu
Lumoaa
Pakkasöinä unelmoi
Leutosäillä varjostaa
Mut ain
Tähtitaivaan valossa
Kuumottaa
Onnenhaaveita
Luovuttaa

elämänkukkii...

kesä kukkii
elämänkukkii
niitä joilla hymy herkästi
helkähtää
itkukin monesti helpottaa
siksi niitä kannattaa
arjen maljakossa
esillä pitää

arjen lapset...

arjen lapset huomiseen
kasvavat
elämänkulkuaan
taittavat
sillä heillä on
huomisen maku mielessään
elämänhalukkuus
hehkuvin

englannin hikitauti...

maailma muuttuu
terveempään suuntaan
sillä taudit ovat aidattu
toiset lopetettu
puhtaudella siivottu
- englannin hikitautikin
hikoiltin
maailmanloppuun
lopetettu

arjen kuvat...

arjen kuvat
pysyvät
muut vain
yönyli

Valtio.....

Valtio
On
Rajoilla rajattu
Ihmisillä  asutettu
Veroilla kustannettu

Ahne....

Enempää ei voi
Täyteen ahdettuun
Saattaa
Mut sitä ei ahne
Ymmärtää saata
Siksi
Hän Hymyttä yötäpäivää
Ahtaa

Ilonkyyneleet...

Ilonkyyneleet
Vuotavat
Luonnostaan
- itkunmurheitten
Pisarat valuvat
Milloin haluavat

Hääkellot....

Hääkellot soivat
Suvivalssin tahtiin
Siin pappikin menee
Muiden tahtiin
Vaikkei maistanut sahtii
Hääparin onni kaikkialle
Loistaa
Siksi heidän rakkauden valojaan voi
Kukaan poistaa

Ikäviä....

Ihmiset eivät ole
Ikäviä
Vaan ilkeät
Puheensa

Norppa...

Valtameressä on
Litrakaupalla
Vettä
Mut siel ei
Norppa viihdy
Vaan hymyilee
Puruvees
Saimaan saaressa
Tuolla luonnonkauniissa
Seutukunnassa

Kastetilaisuus.....

Kesäkuun toinen
Suven suloinen
Silloin
Kaunokainen
Kastetaan
Hyvintavoin nimetään
Rakkaudentunteilla
Ristitään

Ilmavasti....

Elämä on
Elettävä ilmavasti
Jos tahtoo elää
Mukavasti

Syvempää...

Itsehaettu
Tieto
On
Syvempää

Nurinpäin....

Oikein
Ei
Ole nurinpäin