keskiviikko 13. marraskuuta 2019

laiturilla...

tuima sadetuulenmyrskysää
keinuttaa laituria
joka muuten kelluisi tasaisesti
sinivetisessä
päijänteen tyynessä
rantavees
jossa tuulenvirekkin
silloin tällöin
huilahtaa
tuulisäiltä karkuun puikahtaa
/// täällä
oleskelen tämäntästä
täällä elämän tyynemmällä
rantakaistaleella
hurjankin myrskyn suojaamassa
luontoäiteen rantavees
// täällä en puhele äänekkäästi
aattelenkin sopuisastii
kiroilen luontoani kunnioittaen
tuulenpuuskille hymähtelen
kylmänkeleille enemmän
tanssin mieleni keveämmäksi
tasaisen eläväksi
arkisen tasaiseksi
sillä täällä luontoni
ei ole naulatun
kaulittu vaan elää
vapaana kuten tuulenvire joka
ohimennen ohimojani hyväilee
/ täällä olen elämänikevyt
vapaampi kuin vapain
täällä
jossa voin jutella lumpeenlehdellä
oleskelevalle
vesisirkalle joka viheltelee
niitänäitä suvisointujaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

arkielämän näyttämöt,,,

ihmiset jotka näkevät elämän pienempiä, havannoivat enemmän, sillä sieltä jokainen aamu alkaa, keväät synnyttävät,suvet kasvattavat, syksyt ...