luontolintu...

luonnonlintu
ei turhasta hätkähtele
sillä se on sopeutunut
suomen vuodenaikoihin,
se ei muutomatkaile lämpimmiin
maisemiin
vaan värjöttelee
kuusenoksan kolosessa
kun rajuilmat
siivissään tuntuvat,
se ei liitele sinitaivaan tuulissa
huvikseen
vaan lähitienoon
tuulahduksissa
sillä siellä on hänen pesäpuunsa

tavallinen ihminen...

tavallinen ihminen on turvallisen
tuttu
melkein kuin itseään katselisi
ja heitä
tapaan päivittäin,
muttemme morjestele,
sillä sinuiksi ei kannata
tutustua

penni...

ihminen kaipaa
yhtä penniä,,
sitä euron ensimmäistä
muotoa,
sitä jolla oli arvoa,
toisinkuin tämän päivän
seinästä otetulla
setelillä

ruoka..

ruoka
on maukasta jos on
nälkä,
muuten se on ajanvieton
korviketta

ihminen ja muurahainen...

ihminen
on
muurahaisen kokoinen,
kun kuusen latvasta
katsoo,,
mutta ihminen ei kanna korttansa
kekoon,
vaan astelee
kelan ovesta sisään,
muurahainen pesäkoloseensa

1.3.2020

maaliskuun ensimmäinen
aamu
lumiharsoinen kevään ensimmäinen
aamu
hyväntuulinen
sillä pihakoivussa ei oksakaan
värähdä

padasjoentiellä ei liikennettä
ei arkenakaan,
sillä täällä ei ole
ruuhkaista,
vaan luonnonmukaista,
minä ja jokunen muu,
sekä pihakoivuni varis,
tähystäjäni,
joka kertoo mulle lähitienoon
jutut

kirjoittelen blogiini,
se on mun tapani
elää,
elän sen kauttakin,
mutta käyn kyllä muuallakin,
mutta pikaisesti

tänään lämmitän saunan,
ihan vaan sen vuoksi että huvittaa,
voisin olla
lämittämättäkin

kesytetty ihminen...

kesytetty ihminen
ei vallanpitäjälle hymyile
vaan aristellen alistuu
sillä hän on orja
- vallanpitäjän demokraattinen
työkone,,
hän ei halua alistua,
vaan hymyillä,
mutta
valtaherra tarvitsee konettaan

ilman kirvestä...

luonto on
aikansa näköinen
lintupuun kokoinen
elämän lähde
hyvinvointikeskus,,
- ilmainenkin
jos tulet
ilman kirvestä

korttipakka...

korttipakka on
yksinäisen
seuralainen,,
- tuurin kotipaikka

itseltäni...

elän harmaissa
hiuksissani,
kampaan niitä varoen
sillä olemme nähneet paljon
arkea ja todellisempaa,,
kampaan hiuksiani peilin edessä
sillä haluan näyttää
itseltäni
itselleni,,
että olen

mahdollisuus

mahdollisuus
on
hyvä sana,,
toivookas sana,
sillä se sisältää
- toivon kipinää

kinostuttaa...

ihmisen syksy
on
joskus
sadoton,,
mielenkiinnoton
ja se läpi talven mieltä
kinostuttaa

tulin kotiin...

tulin kotiin
jossa
minua ei olekkaan...

ajatus...

ajatus
on
sytyke,,
siksi kannattaa ajatella

viisas...

jos olet viisas,
olet nöyrä
elämällesi taipuvainen,,
olet menestyvä
sillä et ole este
mahdollisuuksille

isotella...

ihmisen ei tulisi
isotella,
vaan sillätavalla
-oloan silotella

suo...

suo on
hyytävän
kylmä,
mutta siellä on
raikkaita luontomarjoja
elämänlähteitä,,
luontokauneutta,
siksi siellä syksysin
marjasankollisen verran
käyn

presidentin kummilapsi on hänen vaimonsa...

presidentilla on
vaimonaan
kummilapsensa,,
- siihen pystyy vain
hyvä ihminen

tekeväiset...

ihminen tarvitsee
mukavan olon
- lokoisan tulevaisuuden,
mutta sen saavuttavat vai
tekeväiset

elämän matkaaja...

elämäsi matkaajana
olet paljasjalkainen,,
itsesi herra
ja maailmasi kuva,
mutta tarvitset kulullesi
muitakin,,
- itsesi kaltaisia

ihtenään...

kakki ihmiset eivät ole
samanlaisia
- toiset ovat
ihtenään

katson...

katson
eiliseen,
sillä vain sinne näen,,
harmittelen ja iloitsen
häpeilen ja päätän nähdä
paremmin

tulevaisuuden nälkä...

elät
tuttujen mailla,
mutta he ovat lähteneet,
elät heidän luvallaan
mutta et voi korjata
heidän tekemättömyyksiään,,
siksi tila näkee tulevaisuuden nälkää

elämä...

elämä
on
hymyn maailmaa,
itkun ja surun synnyinmaata,
hetkiä
jotka kuuluvat ihmisen
elämään

pienet asiat..

pienet asiat
ovat suuria,,
eivätkä tee muuria
suuremmille

etsit onneasi...

etsit onneasi
näyteikkunoista
ohikulkevista mielenkiinnottomista,
etsit ja pälyilet
juokset sinnetänne
menemättä mihinkään
etsiäsi onneasi,,
katso läheisyyteesi
katso
- onneasi joka löytyy helpoimmin
luontopolulta,
- läheltäsi

ei kannata istuuntua...

ihmisen ei kannata
liiksi
istua,
sillä se
liiaksi pysäyttää

luonnoton...

luonnoton ihminen
ei katso
mihinkään suuntaan

uskon rakkauteen...

uskon vapahtajaan,,
uskon rakkauuteen
ja
kaikkeen maailman hyvään,
vaikken voi niitä
koskettaakkaan

kultakaivos...

kultakaivos luo
rikkauksia
harvoille,,,
mutta luonontuhoja
-----tuhansille

tarusjärven ikimetsä...

tarusjärven ikimetsiä ei tule
karsia
sillä siellä on
luonnon monimuotoisuuttaa
joka
aukkohakkaamalla tuhotaan

kaupunki...

kaupunki on monen
ihmisen kotiseutuu
siksi sen kylmät
kadut henkivät
elämää,
mutta minun varpaani ovat
kotipellon
mullassain

tohtorit...

tohtorit ovat
viisaita,,
toisten viisaitten opettamia,
jotka itse oppivat
kaiken
kantapään kautta

luonnonhullu...

ihmiset pelkäävät luonnonhullua,
mutteivät luonnotonta
huomista

kotonurkillain..

kotonurkillain ei ole
suurta hälinää,
sillä täällä luonto viellä
hallitsee
elämäntahtia tahdittaa,,
sallien pienen kunnan toiminnot
muttei mitään muuta
suurempaa

rakastan elämää...

rakastan elämää
sen pieniä
ja suuria,
aamujani ja iltojani,,
päivistä enemmänkin,,
rakastan
ja siksi
sen kanssa hyvin

tuun

onneni orja...

olen onneni orja
kesäheinän hentoinen
kuutamoöitten unelma
elämäni kuvajainen
hetken olevainen
jolla on elämänmieli
katsoa huomiseen
ja senkin kaukaisempiin
eteisiin,,
sinun syliisi

ihmeitä...

ihminen ei itsessään
voi kun
elää,
mutta porukassa hän tekee
ihmeitä

uhri

ihmnen on
olosuhteittensa uhri

kiina...

kiina on
mahtava maa,
mutta ei viirusta
vahvempi

en helvettiä kosi..

en helvettiä kosi
en
hylkääkkään
sillä se taluttaa
mieleni
kunnonpolulle,,
hyvinvointini alkulähteelle
arjen alkutaipaleelle
sinne elämän yksinkertaisimmille
laitumille
joissa niittykukat
hymyilevät,,
muurahaiset kilpaa korttaan vetävät,,
sinne
luojani maahan,
jossa helvettikin istahtaa
ja tekee kuolemaa

pieni kunta..

pieni kunta
säästää itsensä hengiltä
hinnoittelemalla
palvelut
käyttäjiensä
mielenkiinnolta

karkauspäivänä...

karkauspäivänä
aurinko nousee
7.21
jos ei
pallukkamme nuku,,
päivät pitenevät
ulkoilmallisuus lisääntyy,,
katuvalot loistavat
vähemmän,,
ellei
kunnan huoltomiehet
nuku

terveyskysymykset...

terveyskysymykset ovat
maailmantalouden
kokoisia

kehittyvät yhteiskunnat
satsaavat talouteen,
mutta laiminlyövät
terveys- ja sosiaaliset
kysymykset

suomi on onnistunut tasapainoittelemaan
näiden asioiden kanssa,,
täällä ollaan ymmärretty
niiden kolmiyhteys,
jossa ne tukevat toisiaan
antaen kansakunalle
kansantaloudellista hyvinvointia
.

ventovieraat...

ihmiset ovat
tuttuja toisilleen,
mutta
vain
- ventovieraat

stadilaiset...

ihmisillä ei ole
enää
kotiseutuja,
vaan kadun kulmia,
sillä he ovat
stadilaisia

olen ollut...

olen ollut
nähnyt,,
todennut ja lähtenyt
palannut ja elänyt,,
nytkin

vailkka on kevät...

joskus vain on niin
ettei mikään oo niinkuin
ennen
ja silloin
kääntyvät aamukatseet
ja kaikki muutkin,,
se hetki ei ole suurta juhlaa
vaan aikaa jolloin keräät
kaiken mitä on jäänyt
ja meet,

vaikka olisi kevät

ihminen on laumaeläin..

ihminen on laumaeläin
ja huonon
johtohahmonsa
kautta
tuhovimmaisin hirviö,,
siksi
yksilöitten arvo on tärkeämpää
kuin laumakuntien

onnen kyynel...

kiertelin maailmankulmat,,
kierrellen juhlin
kirosin
iloitsin,
kunnes näin sinut
viattoman
- onnen kyyneleen,,

tänään on kevään
kaunein päivä,
sillä
istut sylissäin,
eikä elämässäni harmaata
laisinkaan

huonot tiet...

jos elät
niinkuin
hyväksi näet
et ole huonoilla teillä

kalevala...

kalevala on kanteleen
sointujaisii
karjalanmaan
tuntuja,
mielimukavia aatoksii
tuokkosii,,
elonmukavii juttusii
aatoksii
tuumailuit,,
ilonmielen mukavii
rakkauven aatoksii,,
siksihi mun syvämmen hyväst sinnuu kattoo

ei ihminen ole ihminen..

ei ihminen ole
ihminen,
vaan apostolin poikanen,,
lutherin ja vatikaanilaisen
papin poikanen,,
tytöntyllerö,
puolihöperö uskovainen

kun löydät itsesi...

kun löydät itsesi
-hymyilet

kun kävelet muiden mukana
jumaloit
katuvilinää ja olet
paljon poissa

-olet hukassa

siksi pysähdy,,
mieti
ja kulje hetkenmatkaa
itses kanssa,,
jos pääset itsesi kanssa
yhteisymmärrykseen
- olet voittanut

jos uskot...

jos uskot itseesi,
uskot toisiin,,
jos hyväksyt epäonnistumisesi
ymmärrät muidenkin,,
silloin
- menestyt

kevät

kevät on
aikaa jolloin
elämä hymyilee
mielen peränurkillekkin

luontopolku...

luonto tarjoaa ilmaiseksi
sen mistä
muuten maksat
hengelläsi,,

luontopolulta saat
elämällesi
mielenrauhaa,
sitä tilaa jossa ei
turhuudet pauhaa,
vaan olet itsesi ja sinulla
on kuuntelija
- luonto

eurooppa tukehtuu...

eurooppa tutustuu
siirtolaisiin
sairauksiin ja omiin
hautajaisiinsa

siirtolaiset tuhoavat

siirtolaiset tuhoavat
yhteiskuntia,
niin lähtömaitaan
kuin
sijoituspaikkojaan,
sillä he jättävät kaikkialle
-ikävän kaiun

kevätauringon säteet

ihmismieli
luonnostaan hyvästyy
kevätauringon säteistä sillä
se on jälleen päässyt pitkäntalven
siteistä
kaamoksen varjoista vapauteen
,,hohtaville mielenhankisille joita
kevätauringon loistokkuus mukavasti valelee

ajanottajat...

aika ei seisahdu
vaan
ajanottajat

kalevalan päivä...

kaunis on kalevalan päivä
keväisen komia luonnoltaan
siksi mun mieleni
kevyesti voi
enkä tummaa pilveäkään
missään näy

onnentunne...

onnentunne
syttyy ja sammuu
niin monta kertaa
kun
haluat

voit laiminlyödä...

voit laiminlyödä
itsesi huollon,,
mutta lasku tulee
ennemmin
tahi
myöhemmin~
~ korkojen kera

erimieltä...

kaikesta voi olla
erimieltä
mutta
se
ei kannata,,

sillä voit olla joskus
oikeassakin

aamut aukenevat..

aamut aukenevat
yön
otteesta,
laajenevat päivänvalon
mittaiseksi
menemisiksi
olemiseksi

ajankuluksikin,
mutta useimmin mulla
on silloin aina
kiire,
joten oottelen iltaa
nousevaa
yönsyliä noutavaa,,
unimaita makoisia,

pitkän päiväni näköisä

syyspäivän harmautta...

syyspäivän harmautta
helmikuussa,
outoa,,
sillä
yleensä on
pirtsakka pakkanen
ja hirmuannos kevätmieltä

nyt ei syysmetsän herkkujakaan
sieniä,,
onvain
syyspäivän harmautta

ja mieltäni
kolotuttaa

sydämmeni itkee...

koti
työ
isänmaa

vanhanaikaista,,
mutta niin
tutun turvallista

kaikilla ei näin
ja siitä
sydämmeni itkee

sekatavarakauppa...

kaduilla kuljetaan
asutaan
mennään ja tullaan
ja
siellä oli

sekatavarakauppa

hybermarketin
alkukoti

jossa oli mummolan tuoksuista
mukavan
oloista,,

ny lykkään marketin
ostoskärryä
eikä ole
yhtään tunnelmaa,
vaan jotain vitun bonusta

tieto...

ihmisen ei kannata
kaikkea tietää,
sillä liika tieto
vie
tunnelman,,

ihmisen tulee tietää
vain elämänsä
verran,,
ja sitäkin
kauhallisen verran,
sillä kaikki muu on

ajanhukkaa ja pois
elämänsä
pitopöydästä

luonto...

luonto tarjoaa
elämän se
tarjoaa
alun ja lopun hetket

ja menneet tulevat,,
hiljaisen tiedon
lähteen
elämänlähteen

itkun ja naurun
sammaltyynyn
ikipetäjän turvallinen kyljen
luontopolun
~ sielunrauhan hetket

lapinmaassa...

lapinmaassa on tilaa
ajatella
on
väljää elää vapaammin
huudella tahi olla sanomatta,
siellä ei nykymeno pauhaa
vaavn luntorauhaa
hiljaisen
kaunista
taikaa

ajatukset...

ajatukset ovat
samanlaisia kuin
solisevat
kevään puroset
~ niitä kuuntelee
mielellään
pitkän kiireen jälkeen

peilikuvansa...

vaikeinta on olla
peilikuvansa
~näköinen,,
helpointa on olla
kuten muutkin

huominen...

huominen on yön
päästä
ja aamukin on
siin välissä

leuhka...

tavallinen ihminen
ei näytä
miltään
~ ei ainakaan
leuhkalta

kauneus...

kauneutta ei voi
~kammata
sillä
se on sisäsyntyistä

köyhyys on onni...

köyhyys on
ihmisen onni,
sillä se pakottaa
~jaloittelemaan

ensiaskeleet..

ihminen on ensiaskeleita
~pieniä
tapsusteluja
maailmankaikkeudessa

korona-virus

korona taivuttaa
maailmantalouden
lamaan,,
se haavoittaa monta
ihmismieltä
~useita lopullisesti

olen mies...

olen mies,
helvetinmoinen mies
isä
pappakin
~olen ja olen itsestäni
ylpeä

kaikkea rakkauttaan...

kaikkea rakkauttaan

ei kannata
heti
antaa,,
vaan pikkuhiljaa
hissukseen

kevät kukkii...

kevät kukkii
elämäniloa
hohtavilla hankisilla
jääkantisisilla järvenselillä
pilkkimiehen pilkkijakkaralla,,
kevätmieli
heiluttaa myös
ketunpojan häntää
jäniksenpojan juoksujalkaa
ja minuakin
tavallisen tantereen
tallaajaa

suvenmaa...

kevät saa
pitkän talven
taittumaan,
luoden uuden ilmeen
luontomaailmaan,
antaen toivonkipinää
suvenmaan,
siksi kevätaurinko on
luomakunnan
hymyilevin

kevätilme...

kevätilme
kirkkahasti loistaa
siksi leskenlehtikin päätän
nostaaa,,
purot solisevat ja lintuset
laulaa lurittelevat,
ihmisten ryhti
ryhdikäästi nousee
kevätmieli kasvoillaan
loistaa

kuurankukka...

kuurankukka kukkii
jälleen akkunallain
sil
takatalvi yllätti
kevään ootokset,
sii  hyvilläin oon
sillä tuo kukka kaunoinen
pitkän talven kanssain viettikin

unimailla makoisilla....

aamuja ei ois
jos en iltasella
iltaruskoa
ihastelis,
unimailla makoisilla
uinahtais

salaisuudet...

pienet salaisuudet
hymyilyttävät,,
suuremnat
itkettävät

myötätuulet...

säät vaihtelevat
kuten ihmisenkin
mielenalat,
joskus tyyntä
joskus myyrskynmerkkejä,
mutta enimmäkseen
myötätuulia

arjen aamut...

arjen aamut
täyttä
hälinää
mielenmukavaa tohinaa,
itkun naurua
mukavaa
se on musta mukavaa,
sillä siintä päiväni soljumaan
alkaa

rakkaus...

rakkaus on hyvä
voide,,
tautiin
~ syvempiinkin

eilinen...

eilinen on
huomisen peili,,
tänään katson
kumpaakin,
huomenna
eilistäin

yötönyö....

kulleronkukka nupullaan
kesä vasta aluillaan
onhan suven
alku
yötönyö,,
juhannus, tuo kesän hienoein hetki
jolloin suomen kesä hehkeimmillään//
jäähyttelen rantasaunan
kuistilla
vastarannalta kuuluu
kaihoisaa musiikkia
joka saa aatoksein
tanssimaan,
latotansseihin pyörähtämään,
iskelmämusiikkua kuuntekemaan//
puen vaatteet ylleni ja meen,
hymyssäsuin soutelen
yöttömänyön venheelläin

harhalaukaukset...

eläin elää
vaistoillaan,,
ihminen taidoillaan
siksi kuulemme
usein harhalaukauksia,,
viattomia, mutta
~peruuttamattomia

eiliset suurmiehet...

eilisen suurmiehet
ovat
paljastuneet
haaleiksi välistävetäjiksi,
sillä hehän elivät
vain itselleen ja
suvuilleen

yhden elämän aikana..

yhden elämän aikana
ei kerkiä kaikkea
tehdä,
mut
jos sen tekee kahdessa
vuorossa,,
ahkerammat kolmessakin
niin kyllä
jälkee syntyy

jos liiaksi...

jos liiaksi
elämääsi varot
et rohkene huomisen
askeleita ottaa

jutunnyörit....

keväällä ei
pikkujutut
haittaa,
sillä silloin
mielessä pyörivät
valoisammat
~jutunnyörit

ihminen ja luontopuu...

ihminen ja luontopuu
ovat
veljeksiä
~iänikuisia
tervaskantoja
kunnes
on uuden puuntaimenen
vuoro

Raahaa....

Keväällä nousevat
Sellaisetkin,
Joita talvi peitotti
Tyynen lämpimästi,,
Siksi muurahainen jälleen
Korttansa raahaa

Ihminen kestää

Ihminen kestää mitä
Vain,
Paitsi ei
Itseään

Luontokukka...

Luontokukka on nupullansa
Onhan kesän aatonaatto
kesän kynnys
siin
Perhonen
Levähtää
Katseeni viivähtää,
Mut viel se varttansa
Kasvattaa jotta
Saisi katseellaan koko
Niittypellon hallintaan,,
Ketunpoika ensikertaa
Kukkasta tervehtii
Nenällänsä haistattaa ja voi
Miten silmänsä
Onnesta levällään
Tuuhea häntänsä tuuheammaksi
Tuuheutuu,,
Onhan kevät
Kesän kynnys
~Elämän eteinen

rutot ja muut kuolemantaudit...

ennen valtamerialukset
toivat
rutot ja muut kuolemantaudit,
nyt ne netti
levittää

kukkakauppa...

kukkakaupan luona
vauhtini hidastuu
sillä
kauneuden tuoksut
ottavat minut haltuun,,
~astun sisään
hymyilen hymyilevälle myyjättärelle
tuoksutan kaikki ihanat tuoksut
ja viimein pyydän paketoimaan
tulppaanikimpun,
jonka vien
~hänelle

koronavirus...

koronavirus tekee tuhoaan
ihmisten terveydelle,,
taloudelle,
siksi
~~~~~hyppää tasajalkaa kun vastaantulijan näät,
Älä käytä hissiä
vaan kävele rivakasti
rappusten kautta,,
mutta ennenkaikkea
Älä ole ihmisten ilmoilla
sillä heidän joukossaan
on
kohtalosi

jos liikkuisit...

jos liikkuisit

jalkaisin
voisit paremmin

torjuntaase...

ihmiskunnan tulisi
panostaa
luontotalouden
hyvinvointiin,
jotta heillä olisi
torjuntase ympäristöongelmille

kuntatalous...

pienessä kunnassa
on
pienemmät
ympyrät,
pienemmät paheet,
mutta suuremmat
luonto ominaisuudet,
sillä niiden oksilla
~kuntatalous keinuu

kun olin lapsi...

kun olin lapsi
silloin
oltiin luonnonlapsia,
meitä ohjasivat
jokapäiväiset velvollisuudet
levot ja työt,
elimme vuorokauden rytmien
saattelemana
keväät ja talviset oot,,
olimme luonnonlapsia
kesän ja syksyn
hymysuita
arjenpyhän penikoita

jättäytyä...

olen hetki
ohikulkeva minuutti,
kun jään
en aikaani kiinni saa,,
siksi elän joka hetkelläin
ajallain enkä tahdo
jättäytyä

hymymieltä...

ikävyyksiä ei kannata
odottaa,
ne saapuvat luitenkin,
mutta hymymieltä kannattaa
ylläpitää
~tikunkin nokkaan asettaa

luonnonlapsi...

ilman maaseutua
olisimme pelkkää
katukuvaa,,
kylmää
huomisenkuvaa,
toivottomuutta,
eikä kedon neilikkaakaan

luonnon yksinkertainen
monipuolisuus
merkitsee elämällämme
kaikkea,,
ilman hyvinvoivaa ympäristöämme
emme voisi
elää
hektisessä elämän kehikossamme
arjen katuviidakossamme

siksi ihmisen tulisi
sillointällöin
piipahtaa
luontopolulle,
rantakalliolle,,
joen uomaan tai
istahtaa
tienvierustan mättähälle ja olla
hetken luonnonlapsi

huolimatonta sakkii...

ihmiset ovat toistensa
näköisiä
ja samantapaisia
pituisia ja leveitä
~tuumaili muuttolintu
joka ensikertaa lensi ihmisten
ilmoille,
tähän vastasi paikallinen varis,
että huolimatonta sakkii

kirkkaat mielenalat...

onnea et rahalla
saa
et joutenolollakaan
vaan
siihen tarvitaan
~kirkkaita mielenaloja

silmänräpäys...

ihmiselämä on
silmänräpäyksen
mittainen
~luomakunnan
mittakaavassa

hetkentuulen tuulahteluja...

ihminen on pieniä
askeleita
päivittäisiä rutiineita
mut välillä
ilonmielen liehahtelevia
hetkentuulten tuulahteluja,,
ihminenhän
on
ajankuva,
tänään sinun näköisesi
huomenna toisen,
siksi älä polvistu
synkkyyden pilvimereen
vaan soutele elosi tyyneen loveen

muurahainen...

muurahainen kurkistaa
pesäkolostaan
sillä kevätauriko
loi valonpisaran koloseen,,
siinhää silmiään hieroo
käpäliään venyttelee
selkäänsä suoristelee ja on mieleniloinen
et pian saa taas ruveta kantelemaan
kortta koloseen

aallonpohjassa...

kaikissa tunnelmissa
ei ole
kivaa,
muttei tarvihekkaa,
sillä
aallonpohjillakin on
juttuihis merkitystä,,
,,sieltä usein avautuvat
elän tärkeimmät näköalat

entinen ihminen

nykyajan ihminen
on
kuolemanvaarassa
herkemmin
kuin
~entinen ihminen

viirus...

viirus on
tappava tauti,
se valitsee saaliikseen
heikoimman

katson....

elän kun
katson sinua,,
ellen katsoisi,
olisin poissa
kauempana kuin
kaukaisinkaan ja
onneton,,
onnettomampi kuin
onneton

varpaisillani...

en varpaisillani
kävele,,
sillä
tuntoni on
kevyen kevyt
siksi näin
kevyesti
käyn

tuhmuudet...

tuhmuuksia tulee
elämässään tehtyä,,
mutta niitä täytyy
osata myös korjata,,
laittaa vilkku oikeaan
suuntaan ja ryhmittyä
kaistalleen jossa taasen
voi elää hanat auki,,

kevät...

kevät
on
vuodenajoista
valoisin
sillä sen voima
kokoaa koko
luomakunnan
~ hymyilemään

avaimet...

kaikki ihmiset
eivät
luokseis
pysähdy,,
vain he joilla on
~avaimet luoksesi

turhantähdet...

ihmisen ei ole
helppoa olla
itsenään,
sillä
nykyelämä kuvastuu
turhantähdistä

hauta...

ihminen ei ole
alkuasukas,
vaan se jonka hän
haudassaan kohtaa

maailmanrauha...

maailmanrauhan suurin
uhka ei ole
ydinaseet
taloussuhdanteet
vaan
- ympäristökysymykset

pakanat...

uskonnon varjolla
on
tehty
paljon,,
niin paljon
että se pitää
pakanatkin jaloina

varjoisat hetket...

kauneutta on
sisäinen loisto
joka varjoisinakin
hetkinä
loistaa

en ajattele...

en ajattele suuria,,
haaveilen
vain,
mutta kaipaan
suurinta unelmain
~sinua

tuhannen mutkan....

tuhannen mutkan
kautta
eletty elämä
on rikas tie

valhe...

valhe
on
totta

jos luoja....

jos luoja
ois luonut
täydellisen ihmisen
hän olisi
tehnyt ihmisestä
ikuisuuden,,
mutta onneksi hän
huomasi ihmisen
heikkoudet ja pääti että
eläkööt
vain elinaikansa

pariton....

jos yksi puuttuu
täydestä
se heikentää
kokonaisuuden
~siksi pariton tarvitsee
kaverin rinnalleen

sorrettujen maassa...

sorrettujen yhteiskuntien
maassa ei ole
demokratian
rappusia,,
ei kynnystäkään

ei ihminen ole leikkikalu...

ei ihminen
ole
leikkikalu,,
vaan
niinkuin sinä,
siksi kunnioita häntä
kuten
itseäsi

kevät kukittaa

kevät kukittaa
montaa mieltä,,
siint ei ole kukaan
erimieltä

kevät on luonnostaan
elämän ensi-iltaa,
kaivattua
elon aikaa

mut kovin on
lyhyt
koivupuun silmun aika
sillä pian se lehteen
puhkeaa
saunavastakseni
kylvettää

kevät on valoisaa aikaa....

keväällä aika on
valoisemman
mielenmukavaa
antoisempaa,,
siksi se niin viehättää
elämännälkää kiihdyttää

elämän kulkukauppias...

elämän kulkukauppias
hieroo
pikavippikauppaa
marketin ovenpielessä,,
kauppa sujuu
ja sillä marketin ovet
käy

tuhatkasvoinen politiikko...

tuhatkasvoinen
politiikko
ei ole
yhden
totuuden tuuliviiri,
vaan hän haistelee ain
urakehityksensä
kantavia ilmansuuntia

en ole yksin...

en ole yksin
vaikka pihallani
käy vain entisyys
sillä mulla on sisälläin
maailmain

niinistö jatkoon....

niinistölle kuuluu
samat
oikeudet
kuin
butinille,,
joten
jatkakoot
~isänmaan hyväksi

auringonsäde...

keväisellä auringonsäteellä
on
luomakunnan mahtavimmat
voimat,
se nostattaa ihmisten ryhdit,
suupielet hangon kekseiksi,,
kevätkukkaset loistamaan
luontokauneuden kukoistamaan,,
siihen ei pysty
,,mikkään muu

köyhän lapsi...

köyhänkin lapsella on
mahdollisuus,,
usein se on mahtavampi kuin
kevyin perustein
valituksi tulleen

istahtaa..

isosti kannattaa
haaveilla,,
mutta sitten arkeen
tutusti istahtaa

aamut...

aamut aukenevat
halusitpa tai et
sillä luonto elää rytmillään
elää ajallaan,,
toisin kun ihminen joka
pitkittää,,
jätättää ja hitaasti etenee
hyvissäkin keleissä

kevätkukka...

kevätkukka tienposkessa
hymyilee
se puski päänsä
hankin läpi
ja nyt kauniisti
kevään kanssa hymyää,,

kukkasessa perhonen keinuu
se on syntymäviluinen
mutta hetkenpäästä
siipensä
kevään loistosäästä
liidättävät sen kukasta
kukkaan,
kedonkukkasesta toiseen

käpytikka haapapuun
oksankolosesta tirkistää,
siel se asustaa
ja mut usein herättää
koputussarjallaan

jatkan matkaani
,,en yksin
vaan kauniin keväiset
luontokauneudet
seuranain

jos aina...

jos aina olisi
hauskaa
ei surunpisarat
eläisi,,
ei
pilviset päivät
valoisaksi kääntyis
ikävyydet hymyksi vaihtuis
ois vain
tyhjän tyylistä
väljähtänyttä olemista

työmatkani...

kun kotontain lähden
työmatkallein
käännyn kaksneloselle
lahteenpäin,
siel vilisee maakeskee
isoäiniöö
matkan verran kaunista
maalaismaisemaa,,
sitten tulee eteen suomen
kaunein kunta
asikkala,
mutta tutummin
vääksy,,
se on hyväntuulinen kunta
ja aina tulee mukava fiilis,
kun siellä käyn tahi ohi ajan
  viellä reipas kaksikymmentä minuuttia
niin
oonkin
hyppyrimäen kaupungissa,
talvilajien kehdossa
vesijärven kainalossa,,
kierrän sen ohitustietä ja saavun
mootoritielle joka on ränni
pääkaupunkiin
sama illalla taaksepäin,
mutta teitten toista puolta

ihmisten vapaus...

jos ihmisillä
olisi täydellinen
vapaus he olisivat
neuvottomia
orpoja ja hylättyjä

helmikuinen aamu

helmikuinen aamu
tuntuu syksyltä,,
muttei sieniä siellä täällä
sillä niitä ei ilmasomuutos
ensimmäisenä kiinnosta,
sllä he tahtovat talven
yli nukkua,
suvena varttua ja syksyllä tattipäänä
ylösnousta

olet aikani..

olen aikani,,
olet hetkeni,,
sitten pois luotasi lennän,,
älä itke
en minäkään,,
sillä olet aina
luonain

eteentulevat....

kaikkea eteentulevaa
ei kannata
tyrmätä,,
sillä
siellä lymyilee
tulevaisuutesi

tunteiden silmät...

kaikkea ei voi
sanoilla kertoa,,
vaan siihen tarvitaan
tunteiden silmiä

tunnelmat...

on tunnelmia,,
nyt
tummempi

yksi meistä...

ei ole yhdentekevää
miten elät
sillä olet
yksi meistä

kiinan korona...

kiina unohti,
että yhteiskuntapolitiikka
on
muutakin kuin
bisnestä,,
sillä
he unohtivat kansanterveyden
joka nyt koronana ihmisiä
koko
maapallon suruttaa

haavoittuvainen...

ihminen on ajatuksissaan
luovimmillaan
mutta teoissaan
havoittunut
eläin,,
ihminen on ahne rakastumaan
helposti
vihastumaan
sillä hänhän onkin
haavoittunut
eläin

kohtalonsairautta...

siellä missä ihminen
vaikuttaa
on
aina
kohtalonsairautta,,
kauneutta ja katumusta

fiilis...

kun jutut ei luista
työt maistu
niin
lähe luontopolulle,,
siellä löydät fiilikset,
loputtoman anteliaat
mielentilat

aikaa et voi hallita...

aikaa et voi
hallita,
mutta voit antaa sille
mahdollisuuden elää rinnallasi

työmies ja koronaviirus...

työmiehen arvonimi
on
lopetettu,
sillä hartiavoimin tehty työ on
lopetettu suomessa
ja ulkoistettu
koronaviiruksen alkulähteelle,,
siksi työmiehet ovat luhistuneet
luhistuneet niin,
ettei tuo siittiön heittiö tartu heihin
vaan valisevat hienohelmaisen ihmisen joka ostaa
halpuutettua kanansiipee ja miekkavalasta
tonnikalapurkillisen

vilunen viel...

kevään ensi kärpänen
akkunallani tallustaa
vilunen viel
mut
pää pystyssäpäin,,
hymyilen sille
se ei mulle,
mut ei se haittaa
sillä kevätaurinko saa
elämän lentämään

padasjoentien sudenkuopat...

kun käännyt
24-tieltä
nyystölään ja sitä kautta
padasjoen keskustaan
ole varovainen,
sillä
tiellä on monenmonta sudenkuoppaa,,
etenkin kaksipyöräisten on syytä varoa railoja
jotka ovat hengenvaarallisia,,
mutta muuten tie tarjoaa kaunista katsottavaa,
historian havinaa
muistojen platinaa,,
luontokauneutta joka on
juurtunut
tähän päivään

padasjoentien kuopat...

kun maksat veroja
on sulla oikeus niiden
käyttöä valvoakkin,,
siksikin
padasjoentie
on
saatava liikennöitävään kuntoon

padasjoentie on ajokelvottomassa kunnossa...

padasjoentie on ajokelvottomassa
kunnossa,
kuoppaa kuopan perään,
mutta liikennevirasto vain
pystyttelee
varoitusmerkkejään tien
poskiin,,
   padasjoenkuntalaisena tämä huolestuttaa
sillä liikenneturvallisuus kärsii ja etenkin
kevytliikenne on kuolemanvaarassa,
sillä polkupyörällä kun arvalttien rakosiin
ajautuu siitä pitkin poikin ojien vierustoille
ajautuu,,
joskus jopa sinne lamaantuu,,
siis
trafin täytyy huomioida tiestön liikennekelpoisuus,
sillä sitä vartenhan se on perustettukkin

suomeen viisi kuntaa...

ois sekin
taloudellisesti järkevää
jos suomessa olisi
vain viisi kuntaa,,
mutta epäjärkevää
paikallisesti

toimeentulo...

ihminen tulee
melko vähällä toimeen,
kunhan itsensä kanssa
hyvin voi

myymäläautot...

jos suomi asutettaisiin
kolkasta kolkkaan
nykyinen valtabloggi
hajoais ja alkaisi
kansanvallan aika,,
kekkosen tunnelmien
tuottamat
illanistujaiset
rippikoululaiset ja
kansakoulut opettavaiset
tulisivat jäädäkseen,
karttakeppi heiluvainen
kirkassilmäinen opettaja
opettavainen
lavakulttuurien taika
ja myymäläautotkin pitkin
kyliä ajelis,,
siis jos koko suomi asutettaisiin,
mutta sitähän ei
nykyhallitus haluu
ku se ei mitään tajuu

vanhus...

mitä vanhemmaksi ihminen
tulee sen
yksinkertaisemmin
hän asioita
setvittelee
ja se johtuu siitä ettei
hän viitsi jonninjoutaviin
aikaansa makuuttaa,,
sillä vanhuus tarvitsee
hitosti
muistamisia,
eilisiähän on matkassa kuormallinen
ja
tämänkinpäivän jutut painaa
vaakakupissa,
huomisistä ei niin väliä
sillä ne on eletty jo
tuhatsata kertaa

ruispelto....

ruispelto nukkuu viel
talviunta,
mutta pian se oraalle
kerkii ja varttansa
suoristaa
tähkäpääksi somistaa,,
syksyn tullen
jyvänsä luovuttaa
ja siint moni maukkahasti
ruisleipää
mussuttaa

käpytikka...

käpytikka ei
vaihtosäistä piittaa
vaan käpysen
sähkötolppaan
niittaa
ja nakuttaa
tuttua sarjaansa
joka kuuluu
arokulmankin taa,,
ollaan hyvänpäivän tuttuja
eikä se viitsi pyrähtää
pakosalle
kuten linnut yleensä vaan jatkaa
nakutteluaan ja mäkin meen menojain

kuusenlatva...

kuusenlatvasta näkee
kauaksi,
sen kurrenpoika tietää,
minäkin,
mutta vain kurrenpoijalle
se on mahdollista,
joten mä kahtelen
maantasalta niin kauaksi
kun silmäni siintää

nyystölänlahti huoksuu
aamuvarhaisuudelta,
äänettömän
mukavalta,
hetkeltä jossa on tilaa ajatella,
muistella ja unelmoida

nämäkin tienoot olivat
ennenmuinoin
toisennäköisiä,,
silloin elämän äänet
aamuvarhaisesta iltamyöhään
raikuivat,
sillä ihmiset elivät
-lähituotannosta
nyt
kauko-idän tuonneista

keväänkukkanen

keväänkukkanen
halaa hyvästiksi
kuurankukalle
pakkastalven
kaunokaiselle
hyvänmielen kukkaselle,,

aamut aukeavat aikaisemmin
kinokset ovat
häipyneet
purosiksi haihtuneet

laitan lenkkarit jalkaan
lähden lenkillein,
lenkille jossa en turhaa
askelta ota,,
otan vain luontoäiteen
kädestä kii ja kuljen
luontopolullain
täällä ikimetsän
siimeksessäin

raottaisi

monet asiat jäisivät
näkemättä
jos olisin vain
,,olisin ja suppeasti
olisin
hitaasti eläsin
hieman vain raottaisin

varhainen aamu...

varhainen aamu
on
yön väsyttämä,
tuulikin tyynesti keinuu
äänet viellä unimailla,
vain minä ja varis
olemme pukeutuneet
uuden päivän alkajaisiin,
mutta mehän ollaan kumpikin
aamuvirkkuja,
illan torkkujia,,
  kaikki on ennallaan,
vain päivämäärä vaihtunut,
mutta tienoo elää
kuten se on iätajat elänyt,
eläjät vain vaihtuneet

vanhanliiton ihminen...

yö aamuksi kääntyy
päivänkajo metsän takaa
siintää
utuisessa hetkessä on
syksyn tunnelmaa,
vaikka on helmikuu,
talven täydenkuun
aikaa,,
  ensimmäiset muuttolinnut
saapuneet,
he tulevat aina vain
aikaisemmin
sillä niitä säät suosivat,
mut minä olen hitaampi
taipumaan,
olenhan vanhanliiton ihminen

pitene...

ihminen ei pitene
eläessään,,
vaan kasvaa
mittoihinsa

ensikertalaiseni...

voit tuhannesti
tykätä,,
mut jos kunnolla
välität
-olet ensikertalaiseni

usein....

usein
on
monesti,,
siksi kävelen
luontopolullain
jotta kokisin kaiken
luonnollisuuden ikuisesti

jumalattoman pieniä...

kaikkea ei voi
selittää
sillä
olemme osattomia
- jumalattoman pieniä

monttubileet...

eläminen on
kallista,,
mutta hintavasti
myös
monttubiletetään

tyytyväinen tyyny...

kun elät
tuntojeis
hyväksynällä
on nukkuessais
tyynykin tyytyväinen

lauantai.....

lauantai
on päivistä
saunapuhtain
sillä silloin kylven
ulkosaunasain,mutta
~vain lauantaisin, muut
saunon arkipäiväisemmin

hetki...

hetki voi olla
ikuisuutta,,
mutta useimmin se
hetkessä
hetkeen vaihtuu
ennenkuin multa edes
paita vaihtuu.
vaikka oonkin luonteeltain
rivakka

joki....

joki
virtaa alaspäin
muttei allapäin
sillä onhan nyt
kevätpurosten aikaa
luomakunnan eläväisintä
hetken lorisevaa
tunturipurosen virtaamaa
hyvien hetkien tunnelmaa
lapinmasssa
tuhansien tunnelmien
ihmemaassa
jossa
luonto on
kauneuden
tuhatkertainen

vieras..

ihminen
ei ole alkueläin
eikä viimeinenkään,,
vaan vieras,
huonokäytöksinen vieras

ajan kuluminen...

aikaa ei voi
kuluttaa,,
sillä muuten se
jätättää

puutarha...

puutarha on
ihmiselle
luonnonkoti,,
hetkiensä kukkapenkki

huutaen...

huutaen ei kannata
puhua,,,
sillä ihminen tuntee
silmillään

aikansa tuotteet...

~ihminen sisältää
aikansa tuotteita~

luottamus...

luottamus kantaa
silloinkin
kun kaikki
menevät,,
sillä luottamus
- kantaa

autot yleistyivät...

autot yleistyivät
kun
matkat
pitenivät
ja hevoset tahtoivat
- raviradoille

ostaa täyteen...

itseään ei kannata
ostaa täyteen,,
vain senverran, kun
- mukavalta tuntuu

vapaa luontometsä...

vapaa luontometsä
tarjoaa
elämän syvintä
- rauhaa joka ei äänekkäästi
puhuttele
vaan sydämmen tunteilla
mieltäsi koskettaa

hyvä olo...

hyvän olon
salaisuus
on
itsensä
tunnistaminen,,
sillä silloin olet kotonasi

elämänäärissä..

elämänääärissä
on
mahdollisuuksien meri
vuorijono ja tasaisenlaakso,,
siellä on
myös puistonpenkki
hetkosia varten
niitä hetkiä varten  kun haluttaa
vain
istahtaa
olla ja katsoa ohikulkevia
-itseäänkin

liian mauton...

liian mauton
ihminen
myötäilee
~itseäänkin

jos...

jos aurinko ei
nousis,
emme mekään,
jos kuu ei loistais
-emme myöskään

maahanmuuttjat...

suomessa ei ole
nälänhätää,
mut jos ois
jouduttaisiin lähtemään,
samoin kun maahanmuuttajat

kiinalainen lähiruoka...

kiinalainen
lähiruokaketju
on
vaarallista
-koronaviirustettua

ihminen jalostuu...

ihminen jalostuu
polvesta
toiseen
ja viimein
kuvakseen
kuoleutuu,,
sillä hänessä ei ole
ainoatakaan inhimmillistä kohtaa

takapiha...

maaseutu
on
jätetty
elämän takapihaksi

arjen hohto...

arjessa on hohtonsa,
sillä se tarjoaa huomiset
viikonlopun tuomiset
mielijohteitten
aikaansaannokset
suunnitellut uudistukset
hairahtuneet tuuletukset,,
ikävän tuomiset
sillä arki on
elämän ylläpidon
takomo

suuruuden egonomia...

suuruuden egonomia on
halpaa,
joukkojen herkkua,,
mutta jos tahot
aitoa ja ainutlaatuista
älä
sotkeudu tusinatuotteisiin,
vaan lähituotantoon

jalomieli...

ihminen on jalomieli
uhmakas
lipeäkieli,,
ihan mitä vain
sillä ihminen on taidokas
eläytymään,
huomisen selviytyjä

vaihtelua...

ihminen kaipaa
sillointällöin
vaihtelua
-milloin mitäkin,
mut
kaiken tukijalkana
on
tavallinen nykyisyys
paikkan hetket jotka 
tuntuvat tutun
turvalliselta
arjen mukavalta,
paikka jossa ei ole
mitään
ulkopuolista,,
vieraan tuntuista

tutut...

tuttuja näkee
usein
vieraissa maisemissa,
tuntemattomien taipaleitten
päässä,,
vaikka todellisuudessa he
ovat arkesi todellisuutta,
mutta jäävät turhankiireessä
huomaamatta

elämänliekki...

pienistä välähyksistä
leimahtaa  joskus
kunnon
roihu,,
~siksi ain kannattaa
elämänliekkiä ylläpitää

selitellä...

silloin on tehty
hyvin,
kun ei tarvitse
selitellä

liian äänekkäästi...

liian äänekkäästi
eläessä
jää
monta juttua
huomaamatta

peilikuva...

ihminen voi kehittyä
miksi
vain,
kasvaa sinnetänne
näyttää
tuoltatältä,,
mut
peilikuvaansa pidemmälle
ei hänkään
yllä

aatteet...

aatteilla ei niin
väliä,
kunhan
hyvään suuntaan
kuljetaan

turhanmenemiset...

ihminen ei täyty
elämästä,
vaan menemisistä
turhan tulemisista,,
ihminen haluaa elää
joka solullaan
yötäpäivää,
silloinkin kun hän muutenvaan
ajelehtii,,
mutta turhanmenemisistä
hän
täyttyy

olen elämänsokea...

olen elämänsokea
arkipäivieni verhoama
menijä
elämänikyllästäjä,,
turhuudentoivon kerääjä
jonka miljoonaomaisuudesta
arvokkain
olet
sinä,,
sinä,,
jonka ohitse arjessani liian usein
kuljen

kaikkeen...

~kaikkeen voit
katseesi kohdistaa
tunteesi ajatuttaa, mutta
kaikkeen ei kätesi yllä, mutta
yltäköön se itsesi kokoiseen~~~

kuntatalous....

olipa kunnassa tuhat
tahi kaksisataatuhatta
kuntalaista ovat aina samat
ongelmat ees,,
sillä palvelut
maksaa ja jos niitä ei ole
~sekin maksaa,,
jos yli-investoit,
invoistoit turhaa ja se vasta
maksaakin,,
jos taas alitse
kaiken arvostelun
se on kohtaloakin
kalliimpaa,,
~jotenka kuntapäättäjät
eivät pääse elämänhalvalla,,
mutta alihintaisemmin kuin yrittäjät
koska heillä ei ole yrittäjäriskiä
taakkanaan,,
vaan vielläkin riskiherkemmästä
~luottamuksesta~

Epäkypsää porukkaa...

Ihmiset ovat
Melko viatonta porukkaa,
Mutta jotkut
Eivät kypsy ikinä,,
Siksi he ovat ihmisraakileita
Alusta loppuun ja viellä
Senkin jälkeen,,
Siksi loppusijoituspaikassakin
Heitä hoidetaan
Eritysikohtelulla, johon
Vain kastikaiset ovat etuoikeutettuja,
Sillä he pitävät
Epäkypsistä
Eväistä

mahdollisuudet...

maailmassa on
paljon
mahdollisuuksia
~ kaikille,
myös heille jotka
ovat
täyttyneet

luonnonkauneus....

ihminen on
elämän
kuva,,
luonnonkauneus
ikänsä veroinen

aamu on alku...

aamut
antavat
päivälle alun,,
siksi silloin kannattaa
virkiänä herätä

toisten kautta...

ihminen joka
elää toisten
kautta
ja heidän avullaan
on
~mitä on

parhaimmat päätökset...

parhaimmat
päätökset syntyy
hetkessä

persut yrittävät vallankaappausta....

yrittävätkö
perussuomalaiset
~vallankaappausta,
sillä nyt
he
hengittelevät
mäntsälän kapinan tuosuja

korona-virus....

epäsiiseys
aiheuttaa
terveysongelmia,,
siitä nytkin on kysymys
~koronavirus///

monistuu....

ihmisen ei  tule
olla
enempää
kuin on,,
sillä silloin hän
~monistuu

äärioikeisto on persuja....

äärioikeisto on
pukeutunut
persuiksi

suomarja...

suomarja on
kauniin maukas

sillä se saa
muhia yöttömänyön
siimeksessä
pois
melun häirinnästä
seuranaan
kanervien iki-ihanat tuoksut
kulleronkukan kauneus
ja suonsilmän valvova
katse

jumalan kunnioitus....

jumalaa kunnioittaa
harvat ja valitut
ja nekin ovat
johonkin
~häippäseet

loppu lähenee...

kevät aikaistuu
joka vuosi,,
syksy pitenee
ja
loppu
lähenee

sydänjuuret....

hyvillä ihmisillä
on
kohtalon
kovettamat kasvot
ja elämän kauniimmat
sydänjuuret

ihminen on siro...

ihminen on siro
mieleltään
jos on
keväällä
syntynyt,,
muut ovat olosuhteitten
kolhimia

silmät...

ihmiset erottaa
toidistaan
kun katsoo
heidän
silmiään~
~mitä kierommat silmät
sitä häijympi
olento

arkipäistynyt....

joskus on
mieli
matalalla,
toisinaan lennokkaampi,
mut useimmin se on
arkipäistynyt

romantiikka....

romantiikka
nostattaa
sydämmen sykettä
ja antaa rintaan mukavaa
jytkettä
~hyvänmielen sytykettä

ei kaikki elämä satasia maksa....

ei kaikki elämä
satasia
maksa,
sillä luontopoluilla
ei ole
hinnakasta,,
~vaan mielekästä
tunteiden verran edullista

jokainen tarvitsee...

jokainen
tarvitsee
aamuaurinkoa
kevään ensimmäistä
sädettä,,
jokainen kaipaa
hetken varjoisempia tuokioita
illan hämyjä
tuokioita jolloin voi
kutoa itsensä uuteen
aamuruskoon

omantunnontie...

liian laveita tai
ahdistavia
elämänohjeita ei
nuorelle voi antaa,,
sillä
ainoa mikä elämässä kantaa
~on omantunnontie

hyvinvoivempi...

jos van nälästä
söisit
janosta joisit
tarpeesta tulisit
menisit
~olisi jälkesi
hyvinvoivempi

kevät...

muuttolinnut
laskeutuvat
ilosta laulaen,
ovathan he palanneet
synnyinseuduilleen,,
kevät ei viellä
kuohkeimmillaan
mutta luontolintu on
ain ajallaan

ketunpoikanen katsoo
tulijoita
epäillen,
mut äitinsä antaa
elämänohjeita
joita peltovaris säestää,
hirvenvasa komioilla loikillaan
tanssituttaa,
tuomi on nupullaan
voikukka alullaan
puroset odottavat
kevätauringon
säteitä jotta voisivat
ilomiellä
solistaa,,
kevät
elämän ihaninta aikaa

yksi ihminen...

jos maailmassa olisi
vain yksiihminen,.
olisi hällä
rahapula,,
sillä eihän hällä
kynittäviäkään

kustannustehokasta...

yhteiskunnnan tasapainoisuus
heiluu sen heikoimman
jäsenensä käsivarsilla,,
siksi yhteiskunnan tulee
avittaa heikompiaan,,
sillä
se on inhimillistä,
mutta myös kustannustehokasta
~yhteiskuntapolitiikkaa

maailmantalous...

maailmantalous
on
suurten herrojen
hyppysissä,,
sillä sitä ongitaan
politiikan ongella,
~matokoukulla

täyvellä teholla...

elää täytyis
~täyvellä
teholla,
mutta aina ei
jaksa

vaatimaton

ei aina tarvitse
olla
hätäisen vaatimaton,,
senkun menee
vaan

elämä on...

elämä on
hetkiä,,
valon ja hiljaisuuden
hetkiä
joita tilanteet luovat,
siksi siinä
on hohtoa ja karheutta

kaiku....

kaiku ei saavuta
kohdettaan
alavilla seuduilla,
eikä siellä käkikään
kuku,,
eikähä ihminen hyvin
nuku,
sillä ihmisen tulisi
asua
laakson pohjassa
siel missä
käki ja kaikukin

ihminen nuortuu vanhetessaan...

ihminen
nuortuu
vanhetessaan,,
~minä ainakin

kevät...

kevät aukaisee
talviset mielet
suoristaen
pimeän kangistamat,,
sytyttäen
elämänvalon
tunteitten palon
jotka elämää
rakastavat

kevätaurinko...

kevätaurinko
purosia
solisuttaa
luontokunnan mieltä
lämmittää
,,alakuloisten oloa
ryhdittää ja voikukan
puhkeamista vauhdittaa

kunnat ovat henkitoreissaan...

kunnat on pakotettu
säästämään
itsensä
hengiltä,,
ne jotka viellä jotenkin
henkitoreissaan
toimivat ovat joutuneet
supistamaan
perustehtäviään,
jotka eivät lupaa hyvää
tulevaisuudelle

suomi....

suomi on
monen isänmaa,,
ainkin heidän jotka
rakastavat luontorauhaa
hiljaisten suonsilmien katsetta
lapinmaan neljäntuulen virtauksia
~luonnonpurosia joita kevätaurinko
lorisuttaa

luontopolku....

luontopolku
mutkittelee
pitkin
erämaan kauneutta
ikimetsän kankahia,
on hiljaisen arvokas tunnelma
tyynenmielen tyynyttämät
mietteet,,
en huutele suureen ääneet,
en vähääkään,
sillä täällä tunnen
kokoni
ja se ei anna oikeutta
isotella

tunteiden tyynyllä...

ihmisen tulee
elää
rauhantunnelmissa
//tunteiden tyynyllä
hyvänmielen kainalossa
sillä ihminen on luotu
kuunkuvajaiseksi
luontorauhan tyynyttelijäksi
elämäntaistelijaksi
joka kaipaa
rauhantunnelmia
vuodenaikojen
//tyynyttämiä
rauhantunnelmia

yksi ihminen...

yksi ihminen ei voi
maailmaa
pelastaa,,
ei edes yksi maakaan,
mutta he voivat olla
edelläkävelijöitä
joita seurataan

juuret...

elämällä on eilisen
kaukaiset juuret,,
niin  kaukaiset ettei
niitä kukaan pysty muistamaan
koska suvun vanhemmatkin ovat
//pois nukkuneet
mutta kun katsot keskiyöllä
tähtitaivasta
ja poimit sieltä
pienen tähden joka on muista
hieman erillään,,
se tietää
kaiken,
mutta sen luokse on niin pitkä matka
että huomisetkin
//pois nukkuisivat
ennenkuin sinne saapuisivat

kevätlintu...

kevätlintu oksallaan
kiikkuu
laulelee ja ympärilleen vilkkuu
varikselle ilkkuu
ketunpoikaa tervehtii
ja mummon kissalle ylävitoset
heittää,,
lintunen on onnellinen sillä se
on saapunut kaukaisilta
mailta kotiinsä,
syntymäkotiinsa
padasjoen nyystölään .,
tuonne ikiihanaan luonnonpesään

elämät...

kaikissa elämissä
ei kannata
asua,,
vain omassan
jolla on kohtalosi
huominen

ajatukset...

kaikkia ajatuksia
ei kannata
ääneen sanoa,,
vain ne
//huolimattomat

naisnelikko..

suomea hallitsee naisnelikko
joilla on äidinvaistot
päätöstensä
tukenaan

antautua...

ihmisen tulee alentua
elämänsä edessä
rakastua..
sattumalta ja
kävellä kuutamonsillalla
vasta sitten harmitkin
kuosiinsa kuvittuu
ilot
kuvastuu

talousrikolliset...

talousrikolliset ovat
rikollisista
niljakkaimpia,,
sillä he asuvat
itsekussakin

mummolan pihakeinu..

ihmiset ovat leikkisimmillään
hyväntuulisina
kiireettömän joutilaana
suvituulten
keinuttamassa
pihakeinussa,,
mummolan ovensuussa

suvakki.....

en suvaitsevattomuuksia
helli
kuviaan katso
tuneillani hyväile sillä
pahuudet ovat mulle myrskypilviä
kylmempiä
luotaan työntäviä
mielenhetken joutavia,,
inhoten katson
populistipuolueen
vaalijulistetta
jossa toisenmoista
ihmistä
mielenteloitetaan
surutta vihataan
ihmisarvoa alennetaan,,
siksi äänestän vastapuolta
sitä kantikastakin kulmakuntaa
joka antaa sentään arvoa
jokaiselle elämälle

ihminen ja luonto...

ihminen
ja luonto,,
käs kädessä,
sillä he ovat liittolaisii
syntyvät
kuolevat
ja muutenkin hyvin viihtyvät,
vaikka teollisessa
yhteiskunnassa
asuvatkin

nuoruuteni rakastettu...

nuoruuteni rakastettu
on
suuren herran
syntinen
isoäiti,,,
viaton ja perkeleen
kaunis
--yhäkin

haihatteluu...

elää voi kahdella
tavalla
-olemalla ja
elämällä,,
muut jutut on haihatteluu

radio nova...

radio novan
juontajan homma on
helpoimimman
vaivatonta,,
mutta tilipäivinä
se tuntuu mukavalta,,
siksi sinne
pitää jokaisen
poskisolistujan hakeutua,,
,,,ylen kanavilla
on arkisempaa,
mutta totuudenmukaisempaa

lahjakas...

ihminen on lahjakas
mutta ei syntymälahjakas,
vaan hän on ostanut
lidlistä lahjakkuutensa
-halvalla

vitter...

vitter on
trumpin
julkaisukanava,,
elämänsanan
kuoleva kirjain

on mikä on...

ihminen olisi voinut
syntyä
muuksikin,
mutta kohtalokseen
ihmisnahkoihin sisustettiin,,
,,ihminen voisi olla metsän puita
luonnonkukkia
taivaan tyyniä tuulia
myrskytuulia,,
ihminen voisi olla mitä vain,
mutta nyt hän on
mikä on,,
jotkut ihan joutavia
turhan ahkeria
helvetin nuukia
äkkirikkaiden
,,olemuksia

vaikuttaa..

maailmaa et voi
muuttaa,
mut
lähiympäriöstössäsi
voit
vaikuttaa

pienen kunnan vahvuudet...

pienessä kunnassa
on
vään
suortuspaikkoja,
mutta paljon mahdollisuksia,,
tilaa ja omia oivalisuuksia,
innovaaion ulottovuuksia,,
siksi monet ovat
sieltä kotoisin

kun katsot...

kun katsot tavallista
ihmistä
hän
tuntuu itseltäsi,
mut miksi ihmeessä et
hänele hymyile
vaan
meet poispäin

kelvoton...

ihminen ei ole
kelvoton,
vaan yhteiskunta
joka
osatonta elättää

haavat...

aika parantaa haavat,
mutta sitä on liian vähän,,
siksi haavat jäävät jälkipolville
vuotamaan

tvitter...

tvitter on
elänyt itsensä ohi,
sillä se ei näe tämänpäivänsäteitä,
arkisia
tasalukuja ja aamunlaskuja
sillä se on
jehovantodistajien
kaappaama
järjestö,,
siksi en kirjoittele enää koskaan tuolle
helvetinsivustoille
ja käännyn samantein mormooniksi,
pakanaksi ja kristityksi,,
sillä vapahtaja on kaverini,
ei tvitter
jenkkilän lehtolapsi,
pärkkele...

luonnollisin...

ihminen ja
luontokukka ovat
saman seutukunnan
kuvajaisia,,
toinen vain
~luonnollisin

jeesusta talutellut...

olen helvetissä kylpenyt
saatanan kanssa tanssinut
jeesusta talutellut
mutten koskaan
hyvää tavannut,,
olenhan ihminen
arkisen nälän
ylläpitäjä,
ihminen
ja aikaajoin lentelen ilmojen tuollapuolen,
joten voin
sulle huoletta sanoa,
että elä huolella,,
sopuisasti
kun oot viellä
nahoissassi ,
sillä senjälkeen vallitsevat
paratiisien lait joissa ei
ammattiyhdistysten turva varjele
heikkoja
jäseniäs

keravan ja leppävaaran suunnan joukkoliikenne...

keravalla ja leppävaarassa
joukkoliikenne kulkeutuu
ympäristöystävällisemmin
sähköbusseilla,,
///se on ympäristöteko,
jota soisi muidenkin harjoittavan, kuin
pohjolanliikenteen,
tuon kotimaisen
liikennöitsijän

vaaran kylä...

vaaroja kannattaa välttää
mutta ei punkaharjun
vaaraa,,
sil
siellä
tuoksuu luonnolle
elämänhyvälle
karhunmetsän koloselle
jossa luonto kukkii
luonnollisemmin

lauseenpalanen...

ihminen on tarina
luettu kirja
joka lähtiessään
jättää
lauseenpalasia,
kirjainten murusia,
muttei sen enempää,,
ihminen on elämänsä vanki ja vapauden
keijukainen
tyynenjärven soutelija
myrskytuulten uhmaaja,
muttei
muuta
ei edes lauseenpalasen loppusointuja

hallintaoikeus...

ihmine ei omista mitään
ei edes itseäänkään
taloaan eikä
auton kotteroakaan,,
sillä ihmisellä on vain aikansa
hallintaoikeus

höyhenen kevyt...

kun kaikkes olet antanut
itsesi syvemmät/
kehosi rippeet
mielesi pohjimmaisetkin
olet kevyt
olet olemattoman kevyt
höyhenen kevyt poislähtemään
sillä sinua ei enää
mikään
pidättele

onnea...

onnea tarvitaan vain
aatoksen verran
sen ainoan
kerran
jolloin ei muuta
lohtua
näy

hauraat ihmiset...

olen ihmisiä nähnyt,,,
silittänyt
hoitanut
haudannut,,
arkoja jotka on nyletty elävältä,
hävettää
inhimillisyyden puolesta,
joka puolelta...

esutsu.blogspot.fi

kokis...

ihmisen ei kannata lähteä
kauaksi itsestään
sillä silloin hän vain
vieraita näkis
kokis
ja aremmaksi tuntonsa
kokis

köyhä...

köyhän on edettävä
varovasti
jota selviäisi päivästä toiseen,
hänen on oltava täsmällisempi kuin
hyvinvoivien,
terveempi ja yhteiskuntakelpoisempi,
jotta voisi
hymyillen
istahtaa metron etumaiseen penkkiin,
siihen hyväntekijän viereiseen

venäjänmaa...

venäjänmaa on ison kaunis
veren
makuinen,,
rakkauden läheinen
vieraan petollinen,,
venäjänmaa on historiansa
värittämä
kohtalonsa kohtelema
kohtalonmaa,,
siellä taivaan tuuletkin arastelevat
sillä venäjänmaa on monen kohtalon maa,
muttei kenenkään isänmaa,,
vaan äitimaatuskan
jonka kohtalonkoussikasta
elämäänsä ruokitaan

olen tuhannesti...

olen tuhannesti päättänyt
olla parempi
hyvempi
ja nauravaisempi,,
kaikkien hyväksymä,
mutta yhtä tuhannesti
ajaudun luokseni
ja tunnen
olevani
  kotonain

paklata....

todellista
kauneutta ei voi
~paklata,
sillä
se loistaa
sydämmen
tunteista

yötönyö...

ihminen on
onnellisimmillaan
silloin kun
jän
saa keinua pihakeinussa
~yöttömänyön siimeksessä

näyttää...

aina ei ole
miltä näyttää,

laihtuminen...

laihtuminen
on
edullisuutta

herroja ei tarvitse pelätä...

herroja ei tarvitse pelätä sillä
he ovat naapurinpoikia
joilla on valkoinen
paita päällään

aikansa...

kaikki kestää
aikansa
sillä maailma on tehty
kertakäyttötuotteista,
ihmisistä
luonnon monimuotoisuudesta
hetken kestävästä
jotka keväällä syntyvät
~ja syksyllä lähtevät

tavailla...

aikaa ei voi laskea taaksepäin,
sitä voidaan vain muistellen
haikailla
ja vuosirenkaita tavailla

tarkoitus...

kaikella on
tarkoitus,
niin myös
hetkillä jotka tulevat ja
menevät
jättämättä
nimeään

luonto...

luonto
on armoton,
sillä se paljastaa
karsijansa

hirvikolari..

hirvi ei autoja pelkää,,
susia vaan,
siksi varo ain
liikenteessä
sil
monta sarvipäätä
on
liikenteessä

elinkelvoton....

ihminen on
aika vekotin,
mutta luontokunnan
elinkelvoton

tasavallan talitiainen...

kartanoitten kulta-aika
on
kääntynyt entisen taa,
nyt niillä tiluksilla
kävelee
tasavallan talitiainen,
tuo
perinnötön perijä
~kulkija vaan

ihminen ja sika....

ihminen
sika ja
maanmatonen
ovat
luonnon luomia,,
sukulaisiakin,
mutta ovat erikoistuneet
alalleen~
~toistensa syömiseen

hetki...

hetki on
kaiken alku,,
katse ja tuokio
hyvän tahi pahan
alkulähde
murunen
pienen pieni sirunen

tyäehtosopimukset....

työehtosopimukset
ovat hakaniemessä
allekirjoitettuja,
kovilla liemiruuilla
maustettuja
arkisen elämän
keitoksia

tuhat tähtöstä...

taivahalla tuikkii
tuhannen tähtöstä
mutta vierelläin vain
yksi
~sinä

aamu sarastaa...

aamu sarastaa
kun päivä
pilkistää
verhon rakosesta,,
silloin mä hyppään päiväni kyytiin
ja rallattelen sen läpi
omaan tyyliin
ja tallennan sen myöhemmin
unteni vinyyliin

aika...

aika on itsessään
rauhallinen,
mutta ihmiset sen
ympärillään
kiireellisen
myöhästyneitä

pienet hetket...

pienien hetkien
ohikiitävät tuokkoset
arkipyhien hetkoset
ovat ihmiselämän aakkoset,
niillä elon nietoksilla
elämämme virittyy
päivästä toiseen asuttuu
arjesta toiseen mukautuu

kukan nupppunen...

ihmisen ei tule
alistua
toivottomuuteen
sillä
elämä on kevään juhlaa,,
uuden kuohkean kukan nuppunen
joka tahtoo
kanssasi suviöitä valvoa

kevään säteet...

kevään säteet
pilven takaa
tirkistää,
~siel
kevätaurinko mollottaa
mua tollottaa,
mut siitä oon vain
hyvilläin
sillä
pitkä talvi on mun
hymyni hyydyttänyt

ystävän merkitys...

ystävän merkitys
on
suurempi kuin
hyvänpäivän tuttujen,
sillä hän välittää
sinusta silloinkin
kun on synkän
harmaata,,
ikävän kolkkoa

ystävän hymy...

ystävän hymy
on
sisäisestikkin
kaunista
sillä siin loistaa
välittämisen
kauneus

ystävä ei teitittele...

ystävä ei
teitittele,,,
vaan tulee
suoraan iholle

ystävällä on aikaa...

ystävällä on aina
aikaa,,
semmoisia hetkiä
jolloin ei tarvitse
selitellä
eilisiään

ihminen ei vanhene...

ihminen ei vanhene
koskaan,
vaan hän siirtyy
toiseen
ihmiseen
~nuorempaan

ystävä ymmärtää...

ystävä
ymmärtää
silloinkin
kun muut menevät

hyvä ystävä...

hyvä ystävä
on
arvokas
ihminen

ystävän katse...

ystävän katseessa
on
sydämmenlämpöä
ymmärrystä
ja luokseen
pyytävää

ystävä...

ystävä
kuuntelee tarkemmin
kuin
hyvänpäivän tuttu,,
sillä hän
avittaa
sydänjuurillaan

ystävänä oleminen...

ystävänä
oleminen
on inhimillisyyden
syvintä

ystävän sanat...

ystävän lohdutukset
sanat kalliimmat
tunteiden hellimmät
sanojen jyrkimmät
ovat taivaanlahjoja
~ystävältä

ystävä ymmärtää....

ystävä ymmärtää
silloinkin
kun muilta
sanat
loppuneet

ystävä ei lähde...

ystävä ei tule
yllättäen
~eikä lähde

ystävän salat...

ystävälle voin
sanoa asioita
joita
en
~itselleni

sanoa ystävälle...

ystävälle on
~helpompaa
sanoa

ystävä on tukijalka...

ystävä on
tukijalka
~elämän
kanssakulkija

ystävä ei kysele...

ystävä
ei kysele
vaan tarjoaa
olkapäätään

ystävän läheisyys...

ystävä
on
sellainen
jolle voi aina
soittaa,,
paitsi ei silloin
hän on
lähelläsi

ilman ystävää..

ilman ystävää
olisin yksin
ja huominen olisi
ikuisuuksien
päässä

ilman ystävää olisin...

ilman ystävää
olisin synkänlaakson
synkin,,
valoton huominen

ilman ystävää..

ilman ystävää
olisin
yksinäisistä
yksinäisin

ystävän haluaa...

ystävän haluaa
kaikkialle
,,itseensä

vaivaton ystävä..

,,ystävälle
avautuminen on
vaivatonta,,

ystävä ei petä...

ystävä
ei petä,,
eikä katso
olkasi yli,,

ystävän sanat...

,,ystävän sanat
merkitsevät
enemmän,,

ystävän olemassaolo...

,,ystävän
olemassaolo
vahvistaa
kulkuani,,

ystävä ymmärtää...

,,ystävä ymmärtää
silloinkin
kun
se on
vaikeaa,,

ilman ystävää...

,,ilman ystävää
en
tietäisi
mihin mennä,,

ystävä ei etuile...

ystävä ei etuile,,
hän
kumartuu
puoleesi

ilman ystävää...

ilman ystävää
olisin
kylmä
irtolainen
,,vailla lämmintä
katsetta

ystävän kosketus...

ystävän kosketus
helpottaa
,,katseensa
rauhouttaa
läheisyytensä valaa
uskoa huomiseen

ystävän läheisyys...

ystävän läheisyys
lämmittää,
vaikka hän asuisi
kaukana

ystävä jää,,

,,ystävä
jää
kun
ovat
menneet,,

ystäväni numero...

ystväni
puhelinnumeron
löydän
nopeammin
kuin
omani

ilman ystävää...

ilman ystävää
olisit
todella
yksin

lähin ystävä,,

,,ystävä
on ensiksi
lähempänä,,

ystävä,,

ystävä on sellainen
joka tulee
ensiksi mieleen,
,,hädän hetkellä
nopeamminkin

pellonpiennar...

ihminen sopeutuu
kaikkeen
mukautuu
moninaisiin,,
mutta hänestä ei ole
tuplaeläjäksi
kuten ketoneilikakka,
joka elää joka kesä
ja kaikki vuosikymmenetkin,,
tuhannetkin
vain siksi
että se tarvitsee
elämälleen ainoastaan
~pellonpientareen

tyhjyyden tila...

tyhjyydessä
ei äänikään elä,,
ei askelkaan kuulu
eikä laulu soi,
siksi siellä
on tilaa
äänekkäänkin vaeltaa
josvain luontonsa uskaltaa

kevätaurinko...

kevätauringon säteet
lämmittävät
mielensyvintä
koko kehoani
niin että ryhtinikin hymyilee
aatokseni elävöityvät
ja koen elämänriemua
kuten kurrenpoikakin
joka petäjäpuun rungossa
leikkii
///kevätaurinko on luomakunnan
hymyilevin
hetki,
tuokio joka luo taivaallisen mukavat
tunnelmat,
hetkenoloset joissa voisi
olla ain vain

kun kaikki on nähty...

kun kaikki
on
nähty,
valot sammuneet
ja vieraiden askelten äänet
hiljenneet
on
aika jossa hiljaisuus liittyy
seuraasi ja vietätte loistokkaita
hetkiä
ne hetket on syvän kauniita,
viattomia
siksi tulette juttuun
mainiosti

ihmistulehtuu...

ihminen helposti
ihmistulehtuu
~ainakin he
jotka ylenkatsovat
toisia

katseet...

katseet eivät
vangitse
vaan
~kertovat

luoja...

luoja on surempi
kuin
suurinkaan
sillä hän
on
alusta saakka ollut
ja loppusiivouksenkin
suorittaa

ikävänraukat...

ikävänraukat
riitaa haastaa
mut
hehän ovatkin
ihmiskunnan saastaa

kaksoisvirtojen maa...

kaksoisvirtojen maassa
oli ennenvanhaan
hyvänlaatuista
säpinää,,
tänään siellä on ikävän
päivänpaistetta
lohduttomuutta,
ihmisen huonoinpia ominaisuuksia
yllinkyllin

helmikuu....

helmikuu on
alkavan kevään kuu
pirteitten pakkasten aikaa
täydenkuun taikaa
sinitähtösten kirkkautta
luontometsän talvikauneutta
sitä on helmikuu
mun kuu
~syntymäkuuni

eivät tunne...

ihmiset eivät
tunne toisiaan
eivät
itseään
siksi he menevät
~pää kallellaan

olen yksinäinen....

olen yksinäinen
tahdostain
sillä en kaipaa
tuskan hälinää
turhan menoa
en kaipaa valittavia
sanoja
en tekonauruja,
siksi haluan olla kokonainen

unimaat...

illasta mielet
untenmaille painuvat
tyynyllensä pehmoiseen
täkin alle lämpöiseen,
siel unimailla
makoisilla päiväntyöt
haihtunee
uuden aamun askareet
aloittunee

kevätpuronen....

kevätpuronen
tunturilla
lorisee
kevätaurinko rintehiä
loistattaa
riekkoa ilomielellä juoksuttaa
sillä pois on pitkä kaamos
ja on tullut kevään
loistomiel
joka tarttuu jokaiseen
jänkhällä liikkujaan

hätiköidä...

kaikkea ei voi saada
mutta olennaisen eteen
kannattaa urakoida,
päivästä toiseen patikoida,
eikä kovinkaan paljoa hätiköidä

keväinen mieli...

keväinen mieli
on
suvituulten kevyinen
raikas luontaistyylisen
aurinkoinen
hohtavien hankisten kimaltavainen
leutopäivien mukavainen
jossa pieni pirtsakka pakkanen
nenänpäätä punoituttaa
mutta se tuplasti mielenmukavuutta
kevennyttää
~hiihtelen hohtavilla latusilla
komioilla kumpareilla
juttelen luonnollein niitänäitä
sillä mun on niin
kevyenmielistä lasketella näin

koronaviirus...

koronavirus on
idätetty
sotilastukikohdan
laporatoriossa,
josta se karkasi
siviilimaailmaan
ja kylväen kuolemaa,
jota tarkoitusta varten
sitä viljeltiinkin,
mutta nyt vain vastustajat ovat
vääriä
~kuoleman omia

kiire ja stressi..

kiire ja stressi
ahdistaa,,
mielenmukavia
polvistuttaa,
siksi lähe luontoon
somaan
onhan se sun omaa
jokamiehen oikeutta
~nääs

edunvalvonta...

edunvalvonta
täytyy ulottaa
itsestään ulospäin,,
silloin luottamusmies
on paikallaan,,

ammattiliittojen viehätysvoima..

ammattiliittojen viehätysvoima
surkastuu hyvinvoinnin
edetessä sorrettujen
orjien talouteen,,
mutta
heidän tulisi muistaa
etteivät he hyvinvoinnillaan
pysty huomisen elämää
turvaamaan
jolleivät kuulu
edunvalvontaliikkeeseen
~ammattiliittoon,,
tämä on taivahan tosi,
perkele¡¡¡¡¡¡

jäävuoret..

jäävuorilla ei ole
enää
jäätävää kylmää,,
sillä siellä on hyytävää
tunnelmaa
sillä ilmastomme
on
~kauhuntasapainossa

työyhteisön tila...

työyhteisön tilan
näet
ensisilmäyksellä
~sanoitta ja selityksittä

soriat linnut....

elämän kaukorannoilla
on tuulet tyyntyneet
juoksut juoksettu
murheet koettu
sillä siellä
laulavat
~elämän soriat linnut

perusilme...

ihminen voi
muuttua,
mutta perusilme olis syytä
säilyttää

keväinen mieli...

keväinen mieli
pilvenrakosesta
pilkistää
se mut ulkoilmaan
~pistäyttää,
luontopolulle lenkittää
mielenryhtiä nostattaa
ja kehonkieltä ryhdistää
,,en juokse henkeni edestä
vaan tasaisesti nautin keväästä
haistelen sen luomisvoimaa
koivujen hiirenkorvia
tuomipuun silmuja ja heilutan
oravanpojalle jolla myös on kevättä
rinnassaan kun petäjäpuuta kiertelee
innoissaan
~matkani jatkuu joutuisasti
vaikken mihinkään meekkään
vaan aistelen tätä luontoäiteen
keväänriemuu
uutta elämänjuoksuu

edullisesti...

edullisesti elämällä
ei jää
jälkiäkään

avaruuteen et voi kävellä...

avaruuteen et voi kävellä,
unelmiesi luo et saavu
nukkumalla,
eikä arjen ikkunat avaudu
silmiä sulkemalla

maaseutukunnat...

maaseutukunnat eivät
alistuneet
kuntaliitoksiin,,
maakuntamalleihin,
siksi heidät
nyt
suuriin yhdyskuntiin
pakolla liitetään,,
~olosuhteiden pakottamina

vihanrakkauden katu...

rauhaa rakastavat
ne tahot
jotka ihmisyyttä
suojelevat,,
muut ovat tekopyhiä
asevarustelun
ylläpitäjiä,,
vihanrakkauden kadun
kävelijöitä

voit rakastua..

voi rakastua
vain yhdenkerran,,
sillä
vanhempana olet
rypistynyt

muiden tähteet...

kun et pyri liian
kauaksi
saavutat
mielihalusi
lähteen,,
jos kurkottelet
suuria unelmia
joudut
aavanmeren tuollepuolen
jossa syöt muiden tähteet

syvälle...

liian syvälle ei kannata katsoa
sillä viimein et näe lähellekkään,
joten ajattele vain päiväsi kulkua,,
aamujasi
iltojasi,
päivän kuluasi,
yön lempeitä hetkiä,
unimaitten retkiä,
ajattele elämän hyvempiä,
kosketa kauneuden mieltä,,
rakasta kun rakastuttaa,,
vihastu kun suututtaa

hyvämielisyys...

hyvämielisyys
loistaa,,
pahamielisyys
loitonnuttaa
~arkipäivän tunteet
lähennyttää

asennoidut...

kun asennoidut
liiaksi
periaatteisiisi
~jäät
huomisesta
eiliseen

unelmoimalla...

unelmoimalla pääset
kaukaisempiinkin,,
mutta tekemällä
saat ne syliisi

kuva...

ihminen on
aikansa
kuva

kun paljon näät...

kun paljon näät
pysähdyt
ja
~ymmärrät

tavalliset ihmiset...

tavalliset ihmiset
elättävät
epätavallisia
ihmisiä,,
niin köyhiä kuin
rikkaimpia

orjan asema...

ihminen kaipaa orjan
asemaansa takaisin,,
ainakin he jotka
ostoksilla
käyvät

suuret ihmiset...

suuret ihmiset ovat
kauaskatseisia,,
he eivät
pullistele
eivätkä elvistele,
sillä
~he tietävät

kesytetty ihminen...

kesytetty ihminen
on
alakuloinen,
koska hältä
on viety
~uteliaisuuden into

haihtuvaista...

ihmisen elämä on
itensä
kokoista,,
~hetkien haihtuvaista

etänä...

elää et  voi
etänä,
vaan ihan
päiväseltään

hymy...

hymy valloittaa
vihastuneenkin

raaempi...

ihminen on
alkeiskypsä,
raaempi kuin
luontokukka tahi
maanmatonen,
sillä ihminen joutuu
lisäämään ruokaansa
mausteita,
kuntaas luontokukka ja
matonen pärjäävät
niinehyvineen

raihnastuu....

ihminen
raihnastuu
vanhetessaan,
siksi hänen pitäisi
töpötellä luonnonteillä
liikuskella valtavirroissa
~~jotta pysyis kuosissaan

kurkota...

suuriin kun ei
kurkota
isosti ei voi
levälleen hajota,,
vaan on aikaa
elintärkeisempiin kajota

katseet...

katseet kertovat
sydäntämyöten,
ne sanelevat ihon selkää
rakastavat
eivätkä
pelkää
sillä
katseet riisuvat
aseista

nurkkassokeutuu...

ihminen nurkkasokeutuu
helposti
ajanoloon,,
siksi hänen tulisi ympärilleen
vahtoa,,
kuleskella kylillä,
kahella uusia seutuvia
~tahi edes avata silmänsä

pelko...

pelko on
valon sytyttäjä,
rakkaudentulen
valaisija

sauvakävelijä...

ihmiset ovat
yhdestä
esi-isästä kotoisin,
mutta tuon esi-isän jälkeläiset
ovat tuoneet
kaikenlaisia
vivahteita
nykyihmiseen,,
siksi olemme erilaistuneet
alkuperäisestä,,
~sauvakävelijästä

loskainen helmikuu....

loskainen helmikuu
mun
kuu,,
sillä olen syntynyt
helmikuun pakkassäissä
varpaat jäässä
,,nyt hikipäässä
lätäköitä kierrän
harmautta siedän
tiedän ja tunnen
,,apeutta siellä täällä
siksi kaipaan pakkassäätä
tuota rehellisen ilmansuunnan
säätä jossa hohtavat hankiset
kutsuvat pirteään pakkassäähän,
villamyssypäässä
punaposkisina riemumielellä
siellä täällä,
mut ny mä näen vain
lätäköitä siellä täällä

kevät...

kevät saa  mielen hymyilemään
vesilätäkköön
jalan lätsäyttämään,,
lintusten kaa laulamaan
elämän mukavuutta
piirtelemään,
keventäen talven painamaa
sielunmieltä
katsetta samentanutta,,
kevät on aamusarastuksia
iltaruskoja
yön tyyniä tunnelmia,,
kevätkukkasten aikaa
sil siinä on elämän taikaa

pyrkii...

kun ihminen
johonkin
pyrkii,
hän ikävällä tavalla
karsii,,,
kun hän latvan korkeudessa heiluu
ei hällä ole allansa muuta kun
paljasta runkoo,
eikä yhtään tosiystävän oksaa

työpaikat...

työpaikat kehittyvät
miellyttäviksi
jos siellä
tehtäisiin,,
sillä
maleskelu aiheuttaa
pitkästynyttä
alikehittyneisyyttä
~kassavirroissa joka viimein
näännyttää
puron alkulähteenkin

maailmanloppu...

maailmanloppua ei ole
eikä
tule,
sillä
me siirrymme uuteen
muotoon,,
kevyempään kuosiin,
sillä
ihmiskunnan elintavoilla
ei luojan laidunmaat
riitä

luontolintu...

luonnonlintu ei turhanpäitten
lennä
vaan vapauden siivillään
myötätuulten ylisil
sinitaivaan alusil
tuikkivien tähtösten
auringonvalon
siivittämänä,
luontolintu ei turhuuksiin
liitele,
liikennevirtoihin pysähdy
vaan hän vapauttaan
mennen tullen
siivittää
sinitavaan alla viilettää

johdattaa...

kaikkea ei tarvitse nähdä
ei tuntea
voidakkaan,
vain itsensä
tämänpäiväisyyden
sillä
se huomiseen johdattaa

kunta...

kunta on
ihmisen
elinympäristöä,
toiset viihtyisimpiä kuin
toiset,,
siksi ihmisen kannattaa asuttautua
kuntaan jossa
ovat laadukkaimmat elinmahdollisuudet

luoja loi...

luoja loi maat ja mannut
ihminen  aitas ne,,
ihtelleen
jättäen
luontoäiteen
nuoleen
~saasteitaan

olosuhteet...

olosuhteet muokkaavat
elämääsi
~määräävät
huomisesi ja
jälkipolvesi mahdollisuudet,
joten kunnioita
jokaista
mahdollisuuttasi

ulkoiluttaa...

ihmisen tulisi
ulkoiluttaa
itseään
~aikaajoin
ettei happanis

helistää..

voit sanoilla helistää
jaloillas vipeltää
teoillasi
osoittaa,,
~että olet

tähdet...

tähdet tuikkivat
katsojilleen

apina...

apina on
ihmisen
alkuperäispainotuote,
~nyt arvossaan,
sillä ihmiset ovat
tusinakamaa

eläke....

eläke on
ikääntyneen
ansiomerkki

heinäseiväs...

heinäseiväs tapitettiin
ja sitämukaa
heinästettiin,,
se oli maalaisaikaa
sitä entistä
huliviliaikaa
jolloin ei paljoa huviteltu

neliveto-opel...

ennen autoja
oli
maslaisaikaa
ja
silloin kuljettiin
hummalla,,,
komialla
neliveto-opelilla

hiljaisuus...

hiljaisuus on
äärettömyyksien
takarajoilla,,
etäisyyksien perimmäisessä
kolkassa

vähänen...

vähänen on paljon
alku,,
siksi kannattaa
aloittaa

tuntuma...

tuntuma saadaan
kokeilemalla,
siksi kaiken taitamisen
abc on aloitaminen,
sitten vasta
~alistuminen

turhaa...

turhaa ei ole
joutavakaan
sillä sekin
~sua kuljettaa

voivotella....

ihmisen kuuluu
elää
eikä
voivotella

liian paljon...

liian paljon
on
haitaksi,,
liian vähän
~enemmän

paavo väyrynen...

keskustapuolue sulautuu
luonnollisintä tietä
vihreeseen puolueeseen,
mutta sinnekkään ei
koko kansan rakastama
paavo väyrynen sovi

luonnonsuojelu...

luonnonsuojelu
on
jätetty
vihreitten haaviin
~haaviin joka turmelee sitä
tuhovimmaisemmin

tasavallat...

tasavallat
pysyvät pystyssä
viimeiseen mieheen
~monargiat pojan poikiin

epidemiat...

ilmastokysymykset
ja epidemiat
liittyvät
toisiinsa
~ikävällä tavalla

hihasas...

onnea ei kannata
etsiä,
sillä se majailee
~hihassas

vaivattomasti...

ajatusten askeleet
kuljettavat
ja tuovat
takaisin
~vaivattomasti

muuttaja...

ihminen on muuttaja
sillä
sijaa hälle ei täältä
maankamaralta
siunaannu

terveys...

ihminen haluaa
paljon,
mutta vähiten parastaan
~terveyttään

ilmansuunnat...

eri ilmansuunnissa
asustaa
erilaisia ihmisiä
~olosuhteiden vuoksi

neuvostovakooja...

vastuukäsittelijä
andrei hymyilee
kelan virkailijalle,
tämä tekee samoin,
samoin kuin muinakin työpäivinä
jolloin antrei
saapuu töihinsä,
antrei joka on tosiallisesti
anatoli putin,
neuvostovakooja

andrei siirtyy päivän töihinsä,
hänet tunnetan talon sisällä
tunnollisena puurtajana
ja siksi hänelle ollaan siirretty
yhä enemmän
vastuullisempia tehtäviä

tänään hän aloitti kaksoiskansalaisten
asioiden käsittelyn,
se homma on se juttu
johon hän on
pyrkinyt,
sillä nyt hänellä
on tietolähteet
hallussa ja pian suuri
isänmaan tehtävä voi alkaa

valonpisara...

tuhansien öitten
takana nousee
aamuaurinko,,
tuo
elämänsäde
rauhan ja rakkauden
valonpisara

olijalleen...

maailma on iso,
mutta pienenmukava
olijalleen

etuilijat...

etuilijat
ottavat
eiliset,,,
perässäpysyjät
~huomiset

sanat...

en sanoja sääli
vaan kirjoitan
ne isolla

lihoo...

ihminen ei elä
pelkästä
leivästä

~vaan lihoo

padasjoki ja saimaan norppa....

padasjoki
on
pieni joki,,,
niin pieni että sen huomaa
tunnoillaan
luonnollaan,
se lorisee luonnonvoimillaan
läpi kunnan keskustan
ja päijänteen
seutumaan,
siel
jääkauden jälkimainingeissa saimaan norppakin asusteli,
mutta  myöhemmin saimaalle uiskenteli,
sillä
padasjoen kuningas on
kuningasrapu,
joka norppaa
pyllystä nipisteli

välitä...

ihminen ei välitä
itsestään,
viellä vähemmän
muistaan,
siksi yhteisömme
kylmennyt
~hiljennyt

liian kauaksi...

liian kauaksi
ei pidä mennä
itsestään
sillä
takaisin tuleminen on
vaikeaa

tarusjärven ukko...

aropeltojen tuollapuolen
on
pieni mökki
jossa asustaa
tuimailmeinen ukonkäppyrä,
ukko joka on käynyt maailman
valtamerillä
kiertänyt valtamerialuksilla
maailman vuonot ja syvänteet,,
nyt hän  asustaa täällä,
tarusjärven salomailla,
pienen lammen rantamaalla
hänellä ei enää ole valtamerialusta
vaan pieni käsin veistetty
puruveteläinen soutuvenhe,
ominkäsn veistetty taideteos
sillä hän aamuinilloin kalareissujaan tekee,
päivemmälläkin jos siltä tuntuu
~ukko sytyttää piipun,
katselee tarusjärven korpimaisemaa
ja huokaa,että pian nämäkin kauniit maisemat
hakataan
juuriltaan karsitaan ja jäljelle  jäävain kuivunutta jäkälää

pienen mökin ihminen...

pienen mökin
ihminen
ymmärtää
elämänjuuret
tulevaisuudet ja
tyynemmätkin,
hän taitaa hyvin
myrskyssäkin soutaa
aallokossa huovaten
venhettään uitattaa,
sillä hänellä on
pienenmökin
salaisuudet ohjenuoranaan

penni...

penni oli ennen
markan alku,
ny
ei sentti yllä
euroonkaan

karjalaisuus...

karjalaisuus
on
hyväntuulisuutta
ilomielen nauravaista
atomipiirakan tyäyteläisyyttä

touvenperäisiä....

yksinkertaisuus
on kauniin
vaivatonta
selkeän mutkatonta
~siellä asiat ovat
asioita
sanat touvenperäisiä
eivätkä keinotekoisen kierteleviä

ilta...

ilta saa
päiväni tyyntymään
mieleni
tyynylle painamaan
peiton korvilleni vetämään
oih,
mitenkä onkaan suloiset nuo
untenmaat
rauhaisan levolliset
nukkuessain

vuorokausi....

vuorokausi on
lohkottu
osiin,,,
tunteihin ja minuutteihin
pienempiinkin,
muta neljä isompaa
osasta siinä on
merkittävää,
varteiksi mainitut,
neljänneksesi kutsutut,,,
~vuoroksusi on kahdeksan kertaa
kolme ja se yksi kolmosen osa
on
parasta,
kahdeksan tunnin tirsat

sauli niinistön pojat ja tyttäret...

työmarkkinat on
jumissa,
duunarit lakossa
työnantajat työsulussa,,
voi meitä poikapolosia
tytöntylleröitä~
~olemme umpikujassa
josta päästään pois vain
hyvällä tahdolla
molemminpuoleisilla
hyväntahdoneleillä,
sillä olemmehan suomalaisia,
sopimuskulttuurin ruhtinaita,
sauli niinistön poikia ja tyttäriä

kevätpuronen...

elämä soljuu
kevätpurosten lailla
jos antaa kevätaatosten
sulattaa ikävänmielet,,
~elämä on hyvänmielen
kulkusuuntaa,
silloin on kompuroitavakkin,
surra ja itkeä vollottaa
iloaan liihotella
sillä se on
kevätpurosten aikaa

veikko vennamon puolue...

veikko vennamon puolue
on tätänykyä
hunkswottien
temmellyskentää,
semmoisten ihmisten
jotka parsivat
minuuttaan

tarusjärven luontokauneus...

tarusjärven luontokauneus
hakataan
puutavara-autoon
sillä niin kovat on
talouden lait

jos en...

jos en osaisi
lukea
ymmärtäisin
vähemmästä

ohikulkumatkalla...

ihminen on ohikulku
matkalla
maitolaiturilla
elämänsä seisakkeilla
kunnes menee
kohtalonsa luo
jos kulkunsa sen hälle suo

ukkovarvas...

ukkovarvas on
paksuin
varvas ja
kömpelökin,
mutta vahva se on
sillä se pitää
mut
~tasapainossa

pulpahtelevat...

ajatuksia ei tarvitse
kehitellä
sillä
ne
pulpahtelevat kun
silmiä
räpsäyttää

rakkaus...

rakkaus on sanan
puolikas
hymynkaarroksia
ja täydenkuun katseita,,
muut ovat ohimeneviä
ajanvietteitä

aikainen...

aikainen ei ole
liian varhainen
sillä
silloin minä herään,
luonto ja moni muu

arka...

arka ei
hätiköi,,
vilkasta ei näy
mailla eikä halmeilla,
siksi olen
vain,
katson eilisen selän taa
kurkistan ylihuomiseenkin,
mutta huomisen
oon vaan

hikihatussa....

arjen töitä
ei voi
hinnoitella
pyhäpäivinä,
sillä niitä ei tehdä
hikihatussa

maailmanrauha...

maailmanrauha
vahvistuu
jos
syrjäisemmästäkin
kolkasta kaikuu
tulevaisuus

olkasi taa...

onnea et rahalla saa
se nimittäin
tipahtaa
olkasi taa
~jos sitä niin haluttaa

Kuulas tähtiyö....

Kuulas tähtiyö
Saa minut viihtymään
Yönhelmassa
Joka kuiskaa tyynen
Arvokkaasti
Äänettömän hiljaisesti
Kuulakkaan ihanasti,,,
Hento pakkaslumi leijailee
Kasvoilleni
Lumi narskuu kulkiessain,,
~Voi miten onnellinen olenkaan
Kun saan elää maassa
Jossa luonnonihanuuksia
Ei ole rajoitettu
Saastepilvitetty
Ongelmajätteillä kuormitettu
~Olen kuutamolenkillä tarusjärven
Korpiselillä
Luontomaisemien kauneudessa
Olen ja nautin tähtiyöstä

kuulakkaisiin.....

helmiluun leudot säät
tekevät minut
levottamaksi, sillä
olen tottunut
tulipalopakkasiin,,
kirkkahisiin pakkssöihin,
kuulakkaisiin pilkkisäihin,,
~nyt elän pitkää syksyä joka
lorisee solkenaan

alistuja...

alistuja
on
menettänyt
minuutensa

nousukkaat...

kamalinta on katsoa
nuoria nousukkaita
joilla lukee
puseron selässään
jotain isompaa

perimä...

perimä ei
vaikuta
rahapussia pidemmälle
sillä arjen äänet
valitsevat
menestyjän

sunnuntaisin...

sunnuntaisin
huokaillaan,
sillä maanantain
~riemut odottavat

silmänkääntöheput...

suuret herrat
tarvitsevat
pienempiä herroja
he taas
katsovat mielistelijöiden
silmiin,,
tavallinen duunari
ei kiinnosta näitä
silmänkääntöheppuja
~onneksi

jäljessä...

ihminen on
usein
ajastaan jäljessä,
~siksi hän
kiirehtii

sanoja ei tarvita..

sanoja ei tarvita
jos olet
~tehnyt

tekevälle...

tekevälle sattuu
~tekemättömälle
ei sitäkään

pienet asiat..

pienet asiat
tekevät
suuremmat,,
siksi kannattaa
tehdä

onnellisuus....

onnellisuus
ripustuu ihmiseen
pienistä asioista
arjen askareista,,
työntouhusta
elämisen murusista

omasisältöinen...

ihmisen kannattaa
olla
omasisältöinen
eikä
ulkoistettu,
sillä
omavaraisuus on
hyve

tuloselämistä...

elämäsä  tarvitaan
tuloksia,
sillä tämä on
~tuloselämistä

ilmiö....

ihminen on
ilmiö,,
luontolintu
elämän luonnolisin

arjeksi pysähtyy...

rakkaus
koskettaa
tunteita nostattaa
hetken,,
sitten asettuu
arjeksi pysähtyy

luontokukka...

luontokukka
mättähällä
kehäkukka penkissään,
niissä kumpaisessakin
neitoperhonen tykkää
levähtää
elämäniloaan kukittaa,
kukkaset luojan
kaunihimmat
suvikesän suloisemmat,
siksikin perhonen kukasta kukkaan
lennähtää

elämänhikiset...

omantunnontuskaisat
ihmiset
ovat
elämänhikisiä,
sillä heitä
~heikottaa

ahne...

ihmisen ei tule
olla ahne
muualle kun
~elämälle

hetkelläs...

kauaksi ei kannata
kiirehtiä
sillä saman koet
hetkelläs

niitetty...

enää ei ole
heinälatoja,
ei paljon paalejakaan
ja pellot
niitetty
~ohikulkuteiksi

elämäsi kuva...

olet elämäsi kuva
kohtalo ja huomisen
tulevaisuus
olet
mielesi herra
siksi anna katseesi
ennakkoluulojen läpi
~kokea

asuton kuvasi...

ilme
on
mielen vilkasu
aatoksen ilmasu
~asuton kuvasi

millimetrin tarkkaa touhuu..

elämä ei ole
millimetrin tarkkaa
touhuu,
mut
se on päivänselvää
niin kauan kun sydän
elämänlaatua
lykkää
ja mieli ei
huonoa tykkää

vuodenajat...

pitkä syys jatkuu,
mieltäni kolotuttaa
~sillä luontoäiteekin
on maapalloistunut
eikä enää pidä niin
tarkkaa lukua
vuodenajoista,,
ei oo enää kunnon talvea,
kesää ja kevättä
~on vain pitkää
syksyä

luonnonlapsi...

alkujaan ihminen oli
luonnonlapsi,
mutta
tätänykyä~
~tekoälyn valaisema

köpötän....

punon kirjaimet
sanoiksi
sanat taivuttelen
soinnukkaiksi
lausehiks
tunteensilmin
luettaviks,,
joskus kovia puhun
toisinaan ohimennen,
mutta tavallisesti
itseksen höpötän
sillä niin
mä elämääni
köpötän

töölöönlahti...

silloinkun töölöönlahti oli
helsingforssin
takamaitten lätäkkö oli
aikakin varhaiskypsää,,
turku oli suomen
päämesta
ja eiran niemekkeellä asuivat
suomen ensimmäiset,
paitsi väinämöinen joka
samoili padasjoen takamailla,
tarusjärvellä ja kanteletta soitteli
nyystölän tienohilla

siitä on aikaa
ja taitaa olla enemmänkin,,,
tänään padasjoen takamailla
esu runoilee,
ahertelee nyystölän
kylällä ja padasjoen päällikkö
lenkkeilee
pitkin töölöönlahtea,
myötäpäivään, sillä onni tahtoo
niin päin

yö-yhtiön olli...

olli oli yön
laulaja
unelmien soittaja
elämänsä sanoittaja
jonka laulut yhäkin kauas
sointuu
vaikkei ne enää ollin mollia
äänet toista

etäisyys...

ihmisen tulee
pitää
joka hommassa
etäisyyttä
sillä muuten toiset
hyppii
~iholle

bussikuski...

bussikuski
on
tavallisen ihmisen
näköinen
~vilikkilän kissa

luottamusmies....

luottamusmiehen pitää
olla luotettu,,,
semmoinen hemmo
jolla
on
hoksottimet hanskassa

persuja vituttaa...

perussuomalaiset
ovat
suomalaisia
jotka ovat
pettyneitä,,,
he eivät ole syvimmiltään
persuja
vaan
~ihan vittuillaakseen

ay-liike....

ammattiyhdistysliikkeen
tulee olla työmarkkinoitten
kynttilä,,,
ajanhermoke joka näkee
~sytyttää
työnteon liekin

yötäpäivää...

kun teet työtä
yötäpäivää
et näe
elämän valoo
ja mielesi harmaantuu,,
mut jos ahertaisit
vain päivänvalosi verran
sulla jäisi aikaa
~elämäsi verran

lehmihaka...

lehmihaan tuoksut ovat
mummolani tuoksuja
hyviä tuoksuja
elämän kauneimpia
muistoja
~juoksentelin
haassa kuten elukatkin,
elin lapsuuteni vapautta,
olin luontoäiteen helmois,,
hetkis jotka avasivat
käsitykseni
luonnon merkityksestä
elämääni
,,kaikkien elämään
niiltä ajoilta olen
oppinut
kunnioittamaan
ja
rakastamaan
~elämää

arki...

arki on
ihmisen elättäjä
hyväntoivon niemeke
satama jossa tuoksuu kodin
lämpö
rakkaus ja arjen harmaus
perusasioita
niitä jokapäiväisiä,,
ilman arkea en tuntis
pyhäpäivän riemua
itkua ja naurunremakkaa,
en edes voisi
olla tätä vähääkään

tuhat vuotta...

ihminen ei pysty
elämään tuhatta
vuotta
yhteen putkeen,,,
ei vaikka syntyis
~ ennenaikojaan