lauantai 22. helmikuuta 2020

kuusenlatva...

kuusenlatvasta näkee
kauaksi,
sen kurrenpoika tietää,
minäkin,
mutta vain kurrenpoijalle
se on mahdollista,
joten mä kahtelen
maantasalta niin kauaksi
kun silmäni siintää

nyystölänlahti huoksuu
aamuvarhaisuudelta,
äänettömän
mukavalta,
hetkeltä jossa on tilaa ajatella,
muistella ja unelmoida

nämäkin tienoot olivat
ennenmuinoin
toisennäköisiä,,
silloin elämän äänet
aamuvarhaisesta iltamyöhään
raikuivat,
sillä ihmiset elivät
-lähituotannosta
nyt
kauko-idän tuonneista

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...