nyystölänlahti...

lumiharsoisassa eskolantiellä
on hiljasta,
jälkeni jäävät,
sekä jäniksen ja ketunpojan,,
ovat juosseet kilpaa,
mutta minusta tuntuu,
että jänöjussi on väsyttänyt
repolaisen
sillä ketun jäljet
ovat muuttuneet
laahustavaksi

ihailen heinjoen solinaa
kevään tohinaa,
mutta pian huomaan
tupsukorvan
kiikkuvan tervalepän oksanhaarassa,
hällä ei korvantupsukaan heilahda,
ei viiksikarva värähdä,
vaan ihailemme toisiamme,
tai ainakin minä 

lähden jatkamaan matkaa,
ilves jäi kotopuuhunsa,
pian edessäni on kartanon pellot,
hyvin hoidetut tilukset
ja mielen peukut nousevat tilan
pitäjälle

nyystölänlahti on jääkannessaan,
muttei pilkkimiestä kestä,
sen totesin eilen,
mutta joutsenparia se kestää
ja niinpä tämä soria pariskunta
luisteleekin
onnenriemussaan ja leväyttävät
pitkän muuttomatkan
rasittuneita siipiään