kevätaurinko,,,

kurrenpoika petäjäpuuta

kiertää,

hällä käpynen suussaan

ja vikkelästi sen ruokavarastoonsa

piilottaa,

varis toisessa puussa

lymyää,

se haluaa nähdä mtä

kurre pesäänsä kulettaa,

mutta havaittuaan ettei

se ollut käpyä ihmeempää

jättää volmottamisen sikseen,

sillä hänen tekisi mieli pullapalaa,

juuri sitä palasta jta lapsi ulkona mussuttaa

 

kevätaurinko

pihamaata lämmittää,

koivun oksien silmuja hiirenkorville

somistaa

ruohontupsut viheriäät päätänsä

nostavat,

kevätkukat kukkaan komiaan

kukittuvat

ja pikku puroset talvenlumikinoksia

uomissaan kuljettavat kohti isompaa jokivirtaa

joka sen kuljettaa

nyystölänlahteen,

tuonne päijänteen helmen tukikohtaan

olen kevään poikanen,

sillä olenhan syntynyt

pakkassäillä ja kevät saa

silmäni aukenemaan

mieleni valostumaan

mielenkäteni heilumaan

elämänrakkautta ahnehtimaan

luojani on sintaivaan

ja tämän ihanuuden

kaikkeus

niin suurenhyvä etten sitä

voi käsittääkään

vaan

-tuntea-