nyystölänlahti,,,

katselen kuvaani

järven tyynestä pinnasta 

siinä olen minä

ja vesisirkka joka huilaa

nenäni päällä

ja juttelee mulle

kaikennäköistä

 

vesisirkka on painoaan kevyempi

minä en,

eikä se toljottele ihteään,

minä vaan,

mutta minähän olenkin

ihmisen lapsi,

hän

luontoäiteen kyvyin luistelija

 

nyystölänlahti on  kaunis

päijänteen lahti,

täällä ei ei kuulu aikuisviihteen

äänet,

luonnon vaan

ja näin keväisin

paluumuuttajien,

tänäänkin kuulin tämän kevään

ensimmäisen kiurun laulavan,

joten pian se peipponenkin

tässä laiturin nokassa

ihteään peilailee